Rönsyilevät gladiaattorit iskevät yhteen – asiantuntijat uskovat, että Bidenin heikkous voi kääntyä tv-väittelyissä vahvuudeksi

HELSINKI

Altavastaajan asemaan Yhdysvaltain vaalitaistelussa jäänyt presidentti Donald Trump saa yhden parhaista tilaisuuksistaan kuroa kiinni Joe Bidenin etumatkaa, kun presidenttiehdokkaat kohtaavat tiistaina syksyn ensimmäisessä tv-väittelyssä.

Kolme tv-väittelyä ovat vaalisyksyn kohokohtia, jotka keräävät kymmeniä miljoonia katsojia. Trumpin leirissä toivotaan ja demokraattileirissä pelätään, että Bidenin ajoittain haparoiva esiintyminen saisi hänet näyttämään amerikkalaisten silmissä heikolta. Väittelyistä tekee haastavia esimerkiksi se, etteivät ehdokkaat voi tukeutua teleprompterien apuun kuten muissa vaalitilaisuuksissa. Teleprompteri on laite, josta tv-esiintyjä voi ohjelmassa lukea valmiiksi kirjoitettua tekstiä sujuvasti.

Ei ole kuitenkaan lainkaan selvää, että pelot Bidenin kompuroinnista toteutuvat.

–  Hänhän on ollut koko uransa ajan tunnettu näistä möläytyksistään, mikä johtuu osaltaan hänen änkytyksestään. Jos hänestä yritetään tehdä seniiliä, on hän ollut seniili jo vuosikymmenten ajan, sanoo väitöskirjatutkija Jani Kokko Jyväskylän yliopistosta.

–  Jos hän ei nyt ihan totaalisesti mene siellä lavalla sekaisin, ne pelot ovat ehkä vähän ylimitoitettuja.

Samoilla linjoilla on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, joka muistuttaa että ennakko-odotukset ovat keskeisiä siinä, miten ehdokkaiden katsotaan onnistuneen. Yleisö odottaa näkevänsä lavalla kaksi karikatyyriä.

–  Trumpin kampanjahan on maalannut Bidenista kuvaa henkilönä, joka on seniili tai dementoitunut. Vaaliväittely voi sitten viedä pohjaa tältä, jos käy niin, että Biden pärjääkin niissä, Aaltola sanoo.

Biden on kärsinyt lapsesta asti änkytyksestä. Kun hän huomaa puhuessaan vastaan tulevan sanan, jota ei osaa sanoa änkyttämättä, hän aloittaa uuden lauseen, mikä voi välillä tehdä hänen puheestaan rönsyilevää.

–  Mutta niinhän se Trumpinkin puhe on tavattoman rönsyilevää. On mielenkiintoista nähdä, miten kaksi tällaista hyvin rönsyilevää hahmoa törmää toisiinsa, Aaltola ennakoi.

Samaistuttavuus on Bidenin vahvuus

Sekä Aaltola että Kokko näkevät, että 77-vuotiaan Bidenin esiintymisen puutteet voivat jopa kääntyä hänelle vahvuudeksi.

–  Täytyy muistaa että ihmiset samaistuvat inhimillisyyteen. Sellainen liian sujuvasti puhuva hahmo, kuten Hillary Clinton vuonna 2016, ei välttämättä ole se, mihin kansakunta samaistuu, Aaltola sanoo.

Kokon mielestä Bidenin ajoittainen haparointi tuo hänen esiintymiseensä kansanomaisuutta.

–  Se tekee hänestä tämmöisen Uncle Joe -tyyppisen hahmon. Vähän sellainen suvun hassu setä, joka välillä puhuu ohi suunsa, mutta kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoittaa hyvää, Kokko kuvailee.

–  Kun taas sitten Trumpista ei saa samanlaista vaikutelmaa, että hän olisi tämmöinen leppoisa mukava isoisä. Hän on lähinnä se setä, joka tulee kiitospäivän illalliselle, vaikka kukaan ei edes halua häntä sinne, ja joka heittelee rasistisia vitsejä ymmärtämättä, että nyt on 2000-luku.

Aaltola muistuttaa, että mielipidetutkimustenkin mukaan Biden on huomattavasti pidetympi hahmo kuin Trump. Kun amerikkalaisilta kysytään, pitävätkö he jostakin henkilöstä vai eivät, ovat Trumpin suosioluvut noin 15 prosenttiyksikköä pakkasen puolella, kun taas Biden on lievästi plussalla.

–  Yhdysvaltalaisessa politiikassa on melkoinen saavutus, että on enemmän niitä, jotka hänestä pitävät kuin jotka eivät pidä.

Trump onnistui viimeksi somessa

Vaikka väittelyt saavat paljon mediahuomiota, on niiden merkitys vaalien kokonaisuuteen ollut yleensä rajallinen. Varsinkin viimeisten 30 vuoden aikana ehdokas, joka on johtanut gallupeissa väittelyihin mentäessä, on yleensä johtanut myös niiden jälkeen.

Esimerkiksi vuonna 2012 republikaanihaastaja Mitt Romney onnistui selvästi presidentti Barack Obamaa paremmin ensimmäisessä tv-väittelyssä, mutta Obama säilytti silti gallupjohtonsa.

Marginaalien ollessa pieniä voi pienikin etu olla kuitenkin ratkaiseva, ja väittelyjen laaja näkyvyys tarjoaa ehdokkaille mahdollisuuden hakea vaalikamppailun käännekohtaa.

–  Onhan se sellainen spektaakkeli, jossa iso osa kansakuntaa katsoo, kun kaksi tällaista poliittista hahmoa, vähän kuin gladiaattorit ottavat yhteen. Debatilla on ollut sellainen mielipiteitä synkronoiva vaikutus, Aaltola kertoo.

–  Median tulkinnat siitä, että kuka voitti ja kuka ei, ovat olleet tärkeässä roolissa.

Viime vaaleissa oli poikkeuksellista, että perinteinen media katsoi Clintonin voittaneen kaikki kolme väittelyä, mutta Trump onnistui spinnaamaan sosiaalisessa mediassa omaa viestiään varsin hyvin. Väittelyn tulkinta somessa erosi perinteisen median tulkinnasta.

–  Trumpin kampanjan onnistuneella spinnauksella siellä oli enemmän vaikutusta. Eli hän pystyi puhumaan suoraan tukijoilleen median ohitse.

Aaltolan mielestä demokraatit luottivat viimeksi liikaa perinteisen median voimaan. Nyt hän uskoo Bidenin kampanjan olevan vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa esittämässä omaa näkemystään siitä, miten väittelyt menivät.

Kehonkieli on tärkeää

Ensimmäinen tv-väittely presidenttiehdokkaiden välillä järjestettiin 1960, jolloin vastakkain olivat demokraattien John F. Kennedy ja republikaanien Richard Nixon. Väittelyn katsottiin olleen jopa ratkaisevassa asemassa Kennedyn niukassa voitossa.

Radiokuuntelijoiden mielestä Nixon onnistui paremmin, mutta tv-katsojat näkivät Kennedyn voittaneen väittelyn. Ruskettunut Kennedy oli valmistautunut tv-esiintymistä varten hyvin asuvalintaa myöten, kun taas Nixon näytti kalpealta ja hikoilevalta.

–  Analyyseissä on kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, että Nixonin puvun väri oli sellainen, että hän näytti hassulta siinä väittelyssä. Kennedy taas oli nuorekkaan näköinen ja oloinen, Aaltola kertoo.

Estetiikalla on siis merkitystä. Vuonna 2016 Trump käytti kehonkieltä hyväkseen vallan osoittamiseen, kun hän pyrki asettumaan ikään kuin uhkaavasti aina Clintonin taakse. Se synnytti paljon internetmeemejä, mutta tuntui myös uppoavan hänen kannattajiinsa.

Epäonnistuneella kehonkielellä voi myös ampua itseään jalkaan. Väittelyillä oli oma merkityksensä vuoden 1992 vaaleissa, jolloin istuva presidentti George H.W. Bush onnistui antamaan itsestään elitistisen kuvan. Nainen yleisöstä kysyi ehdokkailta heikosta taloustilanteesta, ja samalla kun Bill Clinton vastasi hänelle, Bush katsoi tuskastuneena kelloaan.

–  Se antoi huonon vaikutelman, ja sen on sanottu osaltaan vaikuttaneen hänen tappioonsa, Kokko kertoo.

Bidenilla on katutappelijan henkeä

Kokko uskoo, että Trumpin taktiikkana väittelyissä on täysi hyökkäys heti alusta lähtien.

–  Voi jopa olla, että hän jo alkupuheenvuorossaan haukkuu vastustajansa maan rakoon. Niitä omia saavutuksia ei ehkä niin esitellä, vaan lähdetään heti mätkimään toista niin isolla vasaralla kuin olla ja voi.

Hän arvioi, että Trump voi kokea Bidenin hankalammaksi väittelyvastustajaksi kuin Hillary Clintonin.

–  Bidenissa on tällaista katutappelijan henkeä. Sellainen pitää olla jos meinaa Trumpille pärjätä, ei mikään akateeminen älykkö.

Aaltola arvelee, että Trumpin taktiikkana voi olla yrittää kolhia Bidenin samaistuttavaa imagoa ja luoda tästä epämiellyttävää kuvaa. Presidentti saattaa yrittää vetää Bidenin mukaan mutapainiin. Bidenin olisi kuitenkin viisainta olla tarttumatta syöttiin ja esittää ajatuksia, jotka yhdistävät yhdysvaltalaisia.

Odotettavissa on, että tällä kertaa väittelyissä keskitytään asiakysymysten sijaan tavallista enemmän vastaehdokkaan henkilökohtaisten ominaisuuksien kritisoimiseen.

Varapresidenttiväittely on välttämätön paha

Kolme tv-väittelyä ovat ennakkoon teemoitettuja. Ensi keskiviikkona aamuyöllä Suomen aikaa pidettävän ensimmäisen väittelyn teemoja ovat muun muassa koronavirus, talous, rotujännitteet ja korkeimman oikeuden tuomarinimitys. Myöhemmissä väittelyissä 15. ja 22. lokakuuta päästään myös ulkopoliittisiin teemoihin.

Vaalisyksyn ohjelmaan kuuluu myös varapresidenttiehdokkaiden väittely 7. lokakuuta. Se jää yleensä melko vähälle huomiolle.

–  Se on ehkä Yhdysvaltojen vaalikamppailussa vähän tällainen välttämätön paha. Siinä ei yleensä kauheasti ole voitettavaa. Ehkä siinä enemmän katsotaan, että onko ehdokas uskottava henkilö toimimaan presidenttinä, jos tulee kriisi. Ja sitä kautta, onko presidenttiehdokas tehnyt oikeanlaisen valinnan, Kokko analysoi.

Väittelyn dynamiikka on todennäköisesti se, että Bidenin syyttäjätaustainen varapresidenttiehdokas Kamala Harris hyökkää varapresidentti Mike Penceä kohtaan, ja tämä pyrkii puolustautumaan.

Möläytykset ja sutkaukset jäävät väittelyistä mieleen

Yhdysvaltain presidentinvaalien tv-väittelyissä on vuosien varrella sattunut muutamia muistettavia tapauksia:

–  Vuoden 1960 väittelystä muistetaan Richard Nixonin ylähuulen hikoilu ja kalpea olemus nuorekkaan ja energisen oloiseen John F. Kennedyyn verrattuna.

–  Vuonna 1976 presidentti Gerald Ford sanoi, että "Neuvostoliitto ei dominoi Itä-Eurooppaa", mikä sai hänet näyttämään tietämättömältä geopolitiikasta. Möläytys tuskin kuitenkaan oli ratkaiseva Fordin tappiossa demokraattihaastaja Jimmy Carterille.

–  Vuoden 1984 vaaleissa tuolloin 73-vuotiaan presidentti Ronald Reaganin ikä puhutti jonkin verran. Kun häneltä kysyttiin asiasta väittelyssä, hän antoi näytteen kuuluisista viestintätaidoistaan terävällä sutkauksella. "En aio tehdä iästä teemaa näissä vaaleissa. En aio hyödyntää poliittisiin tarkoitusperiin vastaehdokkaani nuoruutta ja kokemattomuutta", Reagan sutkautti ja sai haastajansa Walter Mondalenkin nauramaan.

–  Vuonna 1992 presidentti George H.W. Bushin nähtiin katsovan kelloaan Bill Clintonin vastatessa yleisön kysymykseen taloudesta. Se sai hänet näyttämään ylimieliseltä.

–  Vuonna 2000 Al Goren äänekäs huokailu George W. Bushin puhuessa jäi monien katsojien mieleen paremmin kuin mikään, mitä väittelyssä sanottiin. Gore hävisi vaalit äärimmäisen niukasti.

-----

Lähteenä myös Atlantic ja CNN.

Kommentoi











Luetuimmat ulkomaan uutiset
  • Päivä
  • Kuukausi
  • Viikko
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa





Uusimmat Kotimaan uutiset

  • Uutiset
  • Urheilu