Trumpille kriittiset äänet on vaiennettu lähes täysin republikaaneissa – mahdollisen vaalitappion jälkeen edessä on taistelu puolueen sielusta

HELSINKI

Kun Donald Trump pyrki vuoden 2016 esivaaleissa republikaanien presidenttiehdokkaaksi, hän kohtasi epätavanomaisena ja puolueen ulkopuolisena ehdokkaana paljon vastustusta republikaanien sisällä. Suuri osa puolueen johdosta ei pitänyt hänestä, mutta Trump voitti siitä huolimatta esivaalit ja kukisti marraskuun vaaleissa demokraattien Hillary Clintonin. Sen jälkeen kritiikki Trumpia kohtaan republikaanien sisällä on hiljentynyt lähes täysin.

Puolueen kulisseissa Trumpin räväkkä tyyli kyllä herättää edelleen vastareaktioita, mutta julkinen kritiikki loistaa poissaolollaan. Republikaanipoliitikoilla ei yksinkertaisesti ole varaa suututtaa Trumpin ydinkannattajia. Enimmäkseen Trumpia kritisoivat päivänpolitiikasta jo vetäytyneet republikaanit, joilla ei ole hävittävää.

Jos joku on uskaltautunut vastustamaan Trumpia, edessä on ilman presidentin tukea ollut vääjäämättä vaalitappio, usein jo republikaanien esivaaleissa.

–  Ihan ennustettavissa olevan dynamiikan takia hyvin harva republikaani sanoo julki mitään kriittistä Trumpista, koska he pelkäävät sitä, mitä heille itselleen käy. Se on niin monelle käynyt. Trumpin kauden alussahan oli jotain näitä yksittäisiä, jotka arvostelivat Trumpia. Heidät kaikki on kukistettu, sanoo amerikkalaiseen konservatismiin perehtynyt dosentti Markku Ruotsila Helsingin yliopistosta.

Vaalitappio voi tuoda vastarinnan esiin

Ulkopoliittisen instituutin vierailevan tutkijan Maria Annalan mukaan etenkin viime talven virkasyytemenettelyn aikaan näytti, että puolue oli täysin Trumpin hallussa. Republikaanisenaattorit näyttivät tuolloin laittavan poliittisen hyödyn demokratian puolustamisen edelle.

–  Kun on istuva presidentti, jonka mahdollisuudet uudelleenvalintaan näyttivät ennen pandemiaa hyviltä, puolueella on voimakas tarve olla takana, Annala sanoo.

Nyt Trumpin mahdollisuudet vaalivoittoon ovat heikkenemässä, mutta toistaiseksi puolueen tuki on ollut vahvaa. Tiukoissa kisoissa kongressivaaleissa olevat republikaanit joutuvat kuitenkin miettimään, olisiko pesäeron tekeminen Trumpiin kannattavaa.

–  Jos Trump häviää vaalit, nähdään kuinka moni myötäili Trumpia vain siksi, että ajatteli sen olevan puolueelle parasta.

–  Uskon, että siellä on aitoa vastarintaa Trumpia kohtaan enemmän kuin mitä on nyt uskallettu näyttää. Varmasti sieltä sitten nousee kaikenlaista vastustusta jos Trump häviää, eikä ole enää niin vaikutusvaltaisessa asemassa puolueessa.

Lincoln Project mätkii presidenttiä

Yksi osoitus republikaanien lähes sokeasta tuesta presidentille nähtiin elokuun puoluekokouksessa, jossa republikaanit poikkeuksellisesti eivät julkaisseet uutta poliittista ohjelmaa. Sen sijaan puolue vain julisti tukevansa innokkaasti presidentti Trumpin linjaa.

Kun virallinen puoluekoneisto on pysynyt vankkumatta Trumpin takana, on olemassa oleva vastustus Trumpia kohtaan purkautunut erilaisten kapinaliikkeiden kautta.

Tänä vuonna on saanut paljon julkisuutta Lincoln Project, Trumpia vastustavien republikaanien yhteenliittymä, joka tuottaa jatkuvalla syötöllä presidenttiä kritisoivia räväköitä tv-mainoksia. Ryhmä on ottanut nimensä ensimmäiseltä republikaanipresidentiltä Abraham Lincolnilta.

Monet ryhmän perustajista ovat pitkäaikaisia republikaanipuolueen kampanjapelureita ja konsultteja, jotka ovat vuosien ajan auttaneet republikaaneja voittamaan vaaleja.

Yksi heistä on Rick Wilson, jolla on New Yorkerin mukaan tapana sanoa, että "demokraatit yrittävät voittaa asiakeskustelun, minä yritän voittaa vaalit." Hän on korostanut sitä, että Lincoln Project keskittyy paljastamaan Trumpin huonot puolet tavalla, johon demokraatit eivät uskalla lähteä.

Lincoln Project siis taistelee Trumpia vastaan republikaanien omilla aseilla: lokakampanjoinnilla ja ilkeilyllä.

Lincoln Projectin mainoksissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi Trumpin jatkuvaan valehteluun, äärioikeiston kanssa flirttailuun ja koronapandemian heikkoon hoitamiseen. Osa mainoksista on räätälöity ensisijaisesti ärsyttämään itse Trumpia.

Ruotsila uskoo Lincoln Projectin jäävän vaaleissa marginaali-ilmiöksi.

–  Se ei vetoa muihin kuin niihin, jotka ovat jo valmiiksi Trump-kriittisiä ja Trump-vastaisia. Se ja pari muuta järjestöä ovat kyllä hyvin aktiivisia, mutta eivät ne pysty suuria äänestäjämääriä käännyttämään.

Paluu menneeseen ei ole mahdollista

Jos Trump häviää vaalit Joe Bidenille, ja etenkin jos demokraatit valtaavat sen lisäksi senaatin, on republikaanien sisällä edessä taistelu puolueen tulevasta suunnasta. Vastakkain ovat perinteistä konservatismia edustava puolue-eliitti ja trumpilainen populismi. Trumpin aikana syrjään jääneet maltilliset voimat yrittävät palata vallankahvaan.

Annala näkee, että republikaanit eivät voi palata entiseen sellaisena kuin se oli.

–  Trump-ilmiö oli todellinen, riippumatta siitä, miten näissä vaaleissa käy. Trump vetosi sellaisiin äänestäjäryhmiin, jotka ovat edelleen olemassa ja vaikutusvaltaisia.

Ruotsilakaan ei usko, että trumpismi katoaa, vaikka Trump häviäisi vaalit.

–  Vanha puolue-eliitti hyvin mielellään palaisi sinne perinteisemmille linjoille, mutta mistä he saavat äänet? Trump on tuonut puolueeseen niin paljon uusia äänestäjiä, jotka haluavat nimenomaan hänen politiikkaansa, Ruotsila arvioi.

Tämä näkyy Ruotsilan mukaan tämän vuoden kongressivaaleissakin.

–  Siellä on ehdokkaina sellaisia Trumpin klooneja, ehdokkaita jotka sanovat ihan samat asiat kuin Trump. Eli aina vain vähemmän ja vähemmän on ehdolla niitä perinteisiä republikaaneja.

Tässä tulee esille kontrasti puolue-eliitin ja kannattajien välillä. Trumpin suosio republikaaniäänestäjien keskuudessa on 90 prosentin luokkaa, eli samalla tasolla kuin keskimääräisellä republikaaniehdokkaalla. Puolue-eliitissä Trumpiin suhtaudutaan nihkeämmin, mutta se tulee vain harvoin esiin julkisuudessa.

Perinteinen republikaanipolitiikka ei viehätä uusia äänestäjiä

Valtaosa Trumpin omintakeisella tyylillään puolueeseen haalimista kannattajista on valkoista työväenluokkaa, ja he äänestivät aiemmin demokraatteja tai eivät äänestäneet lainkaan. Näitä äänestäjiä eivät useinkaan kiinnosta talouskonservatiivien perinteiset arvot, kuten vapaa markkinatalous, vapaakauppa ja budjettikuri.

–  Mutta se kiinnostaa sitä vanhaa republikaanipuolueen eliittiä ja vanhaa äänestäjäkuntaa, keskiluokkaisia paremmin koulutettuja republikaaneja. Eli tämä luokkaulottuvuus on hyvin tärkeä republikaanien tulevassa sisäisessä taistelussa, Ruotsila näkee.

Osa Trumpin politiikasta, kuten tuontitullit, sotii perinteistä republikaanipolitiikkaa vastaan. Siinä näkyy se, että Trump ei ole pitkän linjan republikaani.

–  Trump ei ole ollut oikeaoppinen tai puhdas vapaan markkinatalouden äänitorvi siinä mielessä, että hän on itsekin puuttunut markkinatalouden prosesseihin ja yritysten asioihin ja painostanut suuryrityksiä.

Trumpin on vaikea voittaa vaaleja, jos maltilliset republikaanit eivät äänestä häntä. Ruotsilan mukaan Trump pyrkii juuri tämän takia vetoamaan erilaisilla koodi-ilmauksilla äärioikeistoon. Hän voi saada sieltä korvaavia ääniä, vaikka osa republikaaneista kääntäisi hänelle selkänsä.

Trumpin tyyliä ei kannata kopioida

Annala arvioi, että tulevaisuudessa republikaaniehdokkaat eivät välttämättä yritä apinoida Trumpin omalaatuista tyyliä, sillä moni amerikkalainen on kyllästynyt siihen. Hän uskoo puolueen muuttuvan vähemmän hyökkääväksi.

–  Jos olisin republikaanipuolueen strategi, alkaisin vetää johtopäätöstä, että se Trumpin Twitter-persoona ja kaikki se hyökkääminen ja asiakysymyksistä piittaamattomuus ei ole se tie, millä kannattaa pysyä Trumpin jälkeen.

Trumpin tyyliä ei myöskään ole helppo omaksua. Esimerkiksi kohuehdokas Roy Moore hävisi senaatin täytevaalin demokraattivastustajalleen umpirepublikaanisessa Alabamassa vuonna 2017 räväkästä tyylistään ja Trumpin tuesta huolimatta.

On kuitenkin asioita, joita presidentiltä voi helposti matkia, esimerkiksi entistä suorasukaisempi vetoaminen konservatiivisiin kristittyihin. Vaikka Trump ei itse ole uskonnollinen, on hän saanut valtaosan uskonnollisista äänestäjistä taakseen lupaamalla ajaa arvokonservatiivista politiikkaa, ja pitänyt pääosan lupauksistaan.

–  Tämähän sopisi perinteisemmällekin republikaanipoliitikolle, että mentäisiin pidemmälle siinä kuin on aiemmin uskallettu. Luvattaisiin tosi suoraan esimerkiksi se, millaisia tuomareita nimitetään korkeimpaan oikeuteen, Annala näkee.

Vähemmistöt ovat republikaaneille haaste

Identiteettipolitiikasta on tullut Yhdysvalloissa yhä keskeisempää sekä oikealla että vasemmalla, ja se on myös ajanut monet äänestämään Trumpia.

–  Identiteettipolitiikka on tällä hetkellä syrjäyttänyt aika paljon asiakysymyksiin keskittyvää politiikkaa. Kyllähän republikaanien tässä pelissä pitää pystyä tekemään identiteettipolitiikkaa jatkossakin, ja vetoamaan äänestäjien identiteetteihin, Annala sanoo.

Demokraateista on 2000-luvulla tullut entistä selkeämmin vähemmistöjen puolue, kun taas republikaanit taas houkuttelevat äänestäjiä, joille valkoisen kristillisen identiteetin puolustaminen on tärkeää.

Vähemmistöjen painoarvo Yhdysvaltojen politiikassa on kasvussa. Ennen vuoden 2016 vaaleja republikaanien sisällä keskusteltiin paljon siitä, että puolueen pitäisi uudistua ja pystyä vetoamaan enemmän myös esimerkiksi latinoäänestäjiin.

–  Mutta se sitten vähän meni monimutkaisemmaksi, kun Trump onnistui voittamaan täysin päinvastaisella strategialla, jossa ei yritetty olennaisesti kosiskella vähemmistöjä, vaan yritettiin aktivoida niitä jotka vastustavat vähemmistöjen valtaannousua, Annala analysoi.

Republikaanien ei olekaan Trumpin ajan jälkeen helppo hetkessä muuttaa asetelmaa, jossa vähemmistöt vieroksuvat puoluetta.

Kommentoi











Luetuimmat ulkomaan uutiset
  • Päivä
  • Kuukausi
  • Viikko
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa





Uusimmat Kotimaan uutiset

  • Uutiset
  • Urheilu