Uno Fagernäs halusi lääkäriksi, mutta aikojen levottomuus ajoi pohjalaisnuorukaisen jääkärikoulutukseen Saksaan – Lähtö oli isoisältä rohkea teko, sanoo pojanpoika Peter Fagernäs

Kello 12 lauantaina 25.2. Vaasan kauppatorilta kajahtaa huuto: Herra kenraali, paraatijoukot ovat järjestäytyneet! Alkamassa on Vaasassa viikonloppuna vietettävän jääkärien kotiinpaluun 105-vuotisjuhlan paraatikatselmus. Kunniavierasaitiosta juhlallisuuksia seuraa Peter Fagernäs , pohjalaisen jääkärikenraalimajuri Uno Fagernäsin pojanpoika.

–Siitä on nyt päivälleen 108 vuotta, kun isoisäni Uno Fagernäs saapui Lockstedin leirille Saksaan jääkärikoulutukseen, hän kertoo.

Kuohuva maailmantilanne oli muuttanut nuorukaisen suunnitelmat, alun perin hän aikoi lääkäriksi.

. Lähtö kysyi isoisältä rohkeutta, Peter Fagernäs pohtii.

– Se oli kapinallinen teko siinä ilmapiirissä, siitä olisi voinut joutua Siperiaan.

Asia piti pitää niin salassa kuin mahdollista. Lähipiiristä vain isä tiesi pojan olinpaikan, äiti luuli tämän opiskelevan papiksi Tukholmassa.

Sotilaskoulutuksessa vallitsi preussilainen kuri ja järjestys. Peter Fagernäs kertoo, ettei isoisä kuitenkaan koskaan koulutuksen karuutta valitellut.

– Maatilan poikana Uno oli tottunut kovaan työntekoon, hän sanoo ja arvelee, että yhtä matkaa Saksaan lähteneellä serkulla, pappilassa kasvaneella Martin Rafael Bergillä saattoi olla sopeutumisvaikeuksia.

. Fagernäsistä tuli Fichte Saksan ajaksi Uno Fagernäs otti käyttöön saksalaisen nimen Fichte. Nimi juurtui jääkäritovereiden mieliin niin syvään, että Uno Fagernäs oli heille Uno Fichte aina jatkossakin.

Saksaan lähtiessään Uno Fagernäs arveli palaavansa kotiin pian, vähintään muutaman kuukauden kuluttua. Saksassa vierähti lopulta kolme vuotta.

Kotiinpaluun päivä oli sama kuin lähdönkin, 25. helmikuuta.

Matkustajalaiva Arcturus ja rahtilaiva Castor kuljettivat jääkärit Saksan miehittämästä Libausta Vaasaan, Vaskiluodon satamaan. Ahjojäät hidastivat matkantekoa.

Kotiinpaluun jälkeisenä päivänä 950 jääkäriä kokoontui Vaasan kauppatorille hallituksen ylipäällikön, kenraaliluutnantti Mannerheimin tarkastukseen. Kunnianlaukauksia ammuttiin, liput liehuivat.

Juhlalliset paluutunnelmat vaihtuvat pian suuriin huoliin. Suomi oli jakautunut kahtia, veli kääntynyt veljeä vastaan.

–Jääkäreiden tavoite oli vapauttaa Suomi Venäjän vallan alta. Suomeen palattuaan he joutuvatkin yllättäen tappelemaan veljiään vastaan. Raju sisällissota oli heille iso pettymys, Peter Fagernäs sanoo ja lisää isoisän puhuneen sodasta aina vapaussotana.

Uno Fagernäs komennettiin vuoden 1918 sodassa komppanianpäälliköksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin edelleen 2. jääkäripataljoonan komentajaksi.

Taistelut Tampereen lähellä Lempäälässä, Kämärällä ja Viipurissa olivat kovia.

. Vaietut sotakokemukset Vuoden 1918 sodan päätyttyä Uno Fagernäs jatkoi armeijan palveluksessa.

Talvisodan alkaessa hän oli Vaasan Suojeluskuntapiirin johtaja.

Joulun alla 1939 Uno Fagernäs sai soiton kotiin Pietarsaareen. Hänet kutsuttiin Kemiin reserviläisrykmentin komentajaksi.

–Uno ajoi Kemiin salamana. Rykmenttiin oli kerätty viimeiset reserviläiset, pahnan pohjimmaiset, ja aseet olivat mitä sattui, Peter Fagernäs kertoo.

Kun Uno Fagernäs joukkonsa koottuaan tiedusteli, oliko kenelläkään mitään kysyttävää, miehet ihmettelivät, miten näin surkeilla aseilla voisi osua mihinkään.

”Ei auta kuin ottaa ryssiltä aseet”, kuului komentajan vastaus.

Peter Fagernäs toteaa isoisän heiton käyneen sodan edetessä todeksi.

Fagernäsin jalkaväkirykmentti 64 oli lyömässä Suomussalmen Hulkonniemen taistelussa puna-armeijan 163. divisioonaa ja otti siltä valtaisat määrät aseita.

Toinen suurtaistelu käytiin Raatteentiellä, jossa kukistui 44. divisioona.

Jääkärikoulutusajoistaan Saksassa Uno Fagernäs kertoili mielellään perhepiirissä, mutta sotakokemuksistaan hän enimmäkseen vaikeni eikä muutoinkaan asetellut harteilleen sotasankarin viittaa.

. Värikäs sanankäyttäjä kritisoi Kekkosta Tarja Lappalaisen viime syksynä ilmestynyt teos " Ottakaa ryssiltä aseet” –

Kenraali Uno Fagernäsin sodat kokosi luonteeltaan vaatimattoman kenraalin Fagernäsin tarinan kansien väliin.

Peter Fagernäs osallistui kirjan tekoon kertomalla lapsuusaikaisia muistojaan isoisästä ja kääntämällä tämän tekstejä ruotsista suomeksi. Papereita penkoessa löytyi ullakolta aarre: Uno Fagernäsin 1970-luvulla kirjoittamat, 120-sivuiset sotamuistelut.

Uno Fagernäs siirtyi sotien jälkeen Vaasaan Keski-Suomen sotilasläänin komentajaksi. Jäätyään eläkkeelle 1954 hän muutti Pietarsaareen.

Siellä hänet opittiin tuntemaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana.

– Isoisä oli sanankäyttäjänä värikäs. Hän sai Pietarsaaren vasemmistolaisilta liikanimen loanheittokenraali.

Uno Fagernäs arvosteli myös voimakkaasti suomalaisia poliitikkoja, jotka myötäilivät hänen mielestään liikaa Neuvostoliittoa. Kritiikin terä kohdistui eritoten presidentti Urho Kekkoseen.

Sotilasuran jälkeen Uno Fagernäs hankki elantoa raatimiehenä, väestönsuojelupäällikkönä, satamavirkailijana sekä ranskan ja suomen opettajana.

. 3000 syntymäpäivävierasta Vuonna 1974 Uno Fagernäs täytti 80 vuotta. Vieraita vastaanotolla oli 3000, suurin osa pohjoisen sotaveteraaneja.

Pojanpoika pohtii isoisän olleen sotilasjohtajana moderni.

– Hän ei ollut tiukimman kurin kannattaja ja tapasikin sanoa, ettei suomalaisia edes saa tiukalla kurilla toimimaan.

Peter Fagernäsin lapsuuden muistikuvissa isoisään yhdistyy tupakantuoksuinen nojatuoli, johon ei oikein sopinut lapsenlapsen istua. Tuolin vieressä oli aina kirja tai ristikkolehti.

– Uno oli himolukija. Kun hän lähti mökille, hän lainasi ensi Pietarsaaren kirjastosta matkalaukullisen luettavaa.

Kirjamaku oli laaja: historiaa, sotahistoriaa filosofiaa ja muuta monella kielellä.

Uno Fagernäs kuoli vuonna 1980, 86-vuotiaana. Suomen jääkäreistä viimeinen kuoli 1995.

. Palataan lopuksi Vaasan kauppatorille. Mitä Peter Fagernäs miettii jääkäreiden merkityksestä juhlallisuuksia seuratessaan.

–Sotahistorian harrastajana pohtinut, mitä olisi tapahtunut, jos jääkäriliikettä ei olisi ollut. Pahin skenaario on, että meistä olisi tullut osa Neuvostoliittoa. Toinen, ja ehkä todennäköisempi vaihtoehto on, että sisällissota olisi lopulta päättynyt valkoisten voittoon, mutta rähinäaika olisi ollut paljon pidempi ja verisempi. Tässä mielestäni on jääkäriliikkeen ydin, Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa.

. Ilkka-Pohjalainen seurasi tiiviisti suorassa lähetyksessä jääkäreiden kotiinpaluun 105-vuotisjuhlallisuuksia. Katso tallenteet maksutta Ilkka-Pohjalaisen verkkosivulta.

Kirjaudu sisään

Uno Fagernäs halusi lääkäriksi, mutta aikojen levottomuus ajoi pohjalaisnuorukaisen jääkärikoulutukseen Saksaan – Lähtö oli isoisältä rohkea teko, sanoo pojanpoika Peter Fagernäs

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje