Bisnesanalyytikko on myös ajankäytön mestari – soutaja Eeva Karppinen tasapainoilee työn, perheen ja urheilemisen kolmiossa

TURKU

Neljä vuotta kalifornialaisyliopistossa koulutti Eeva Karppisen mestariksi aikataulujen hallinnassa. Berkeleyn yliopistossa päiväohjelmasta ei ollut lupa lipsua, jos mieli 60 naissoutajan joukossa yliopiston eliittikahdeksikkoon.

Vuosien 2007–2010 opit ovat olleet avuksi, kun bisnesanalyytikkona Turussa työskentelevä Karppinen tähtää tasapainoon työn, kilpasoudun ja 1,5-vuotiaasta Nooa-pojasta huolehtimisen välillä. Soutu määrittää arkea, sillä myös puoliso Kasper Hirvilampi harjoittelee Karppisen tavoin tavoitteenaan paikka Tokion olympialaisissa.

Tokio siirtyi vuodella eteenpäin, mikä harmitti alkuun ja laittoi Karppisenkin kuviot uusiksi.

–  Tähän kauteen oli suuri panostus, mutta terveys edellä tietenkin mennään.

Pienen lapsen äitiä koronavirus huoletti jo helmikuussa alkaneella leirillä Italiassa, josta soutajat tulivat lopulta etuajassa kotiin. Aikataulut menivät muutenkin uusiksi.

–  Minun piti olla hoitovapaalla Tokion kisoihin asti, mutta kun ne siirtyivät ensi vuoteen, palasin töihin, Karppinen sanoi Turussa STT:n haastattelussa.

Uusi vene kuroo eroa kärkinaisiin

Koronaviruspandemian takia soutajat pääsevät mittaamaan kehitystään kansainvälisiä kilpakumppaneita vastaan vasta syyspuolen kisoissa. Karppinen luottaa edistyneensä isoin askelin viime vuodesta, jolloin hän palasi loppukesästä kilpailuihin äitiysloman jälkeen.

–  Viime vuonna ei vielä ollut varma olo omasta kropasta. Syksyn MM-kisoissa sain jo pari hyvää vetoa, kuten kauden viimeisessä maailmancupissa Rotterdamissa, jossa sijoituin 13:nneksi, Karppinen muisteli.

Talven aikana hän on urakoinut sisäsoutulaitteilla kilometrejä ja saanut pitkän voimajakson avulla keskivartalon ja jalkojen voimatasot kuntoon. Tokion siirtyminen ensi vuoteen toi vielä lisäaikaa kehittyä.

Hänen päiväänsä kuuluu yleensä yksi laadukas soutuharjoitus päivisin.

–  Jokainen treeni soudussa on tekniikkaa ja fysiikkaa, Karppinen sanoi ja kertoi täydentävänsä harjoituspäivänsä juoksulenkillä. Puolitoistavuotiaan taaperon kanssa touhuaminen pitää huolen arkiliikunnasta ja palauttaa kehoa.

Panostusta kuvaa, että Karppinen hankki täksi kaudeksi unelmaveneen. Noin 15  000 euron arvoinen saksalaistyökalu on samaa merkkiä, jolla naisten yksikön parhaimmisto soutaa. Enää turkulainen ei anna kaluston suhteen tasoitusta muille.

–  Nyt en enää vaihtaisi venettä. Uusi vene ui tasaisemmin kuin entinen, Karppinen kertoi.

Suomessakin voi päästä kuntoon

Karppinen, 33, kilpailee yksikössä monia ammatikseen soutavia vastaan, mutta on tyytyväinen harjoittelumahdollisuuksiinsa. Hän on vakuuttunut, että kuntoon voi päästä pääosin kotimaassakin harjoittelemalla.

–  Olen tehnyt nämä puitteet itselleni ja minulla on vastuu, että saan paletin toimimaan. En murehdi sitä, että muilla soutajilla voi olla enemmän leiripäiviä.

Hän kokee raivanneensa oman tiensä ja tehneensä elämäänsä sopineet parhaat ratkaisut.

–  Leireilen ja kilpailen sen verran, mihin minulla on varaa, Karppinen sanoi ja totesi kuin ohimennen, että soutajat kilpailevat arvokisoissakin omakustanteisesti MM-kisoja lukuun ottamatta.

–  Minulla ei ole paineita, sillä teen tätä itselleni, Karppinen muistutti.

Karppiselle iso arvo on silläkin, että hän on saanut opiskeltua ammatin soutamisen lomassa. Kalifornian huippuyliopistosta tie vei Ruotsin Lundiin, jossa Karppinen suoritti taloustieteen maisterin tutkinnon 2011. Siitä asti hän on ollut työelämässä ja tekee nyt 80 prosentin työaikaa.

–  Ensi kauteen liittyy vielä niin monta kysymysmerkkiä, että tarkempaa suunnitelmaa olympiavuoteen ei vielä pysty tekemään, Karppinen sanoi.

Isän jalanjäljissä omasta tahdosta

Eeva Karppinen oli vuonna 2016 jo lähellä yltää olympialaisiin kaksikossa Ulla Varvion kanssa. Parivaljakko oli olympiakarsintalähdössä kolmas, kun kaksi parasta pääsi Rioon.

–  Olen ollut jo MM-kisoissa, mutta olympiaunelma on täyttämättä. Ennen kuin Tokiosta puhutaan, pitää kuitenkin hankkia olympiapaikka. Yksi askel kerrallaan, Karppinen korosti.

Tokioon yksikkösoutajana yltäminen jatkaisi perheen perinteitä. Isä Pertti Karppinen souti kolme olympiakultaa 1976–84 ja tukee nyt tyttärensä uraa huoltajana, valmentajana ja veneen virittäjänä maajoukkuevalmentaja Ilona Hiltusen ohella.

–  Isä ei ajanut minua soudun pariin, vaan harrastin ennen lentopalloa, uintia ja kävin partiossa. Innostus soutuun tuli Nesteen Soutajien soutukoulussa, joka toi kesäksi tekemistä. Meitä oli siellä kiva porukka, ja huomasin, että olen tässä ihan hyvä, Karppinen muisteli seuransa juniorityötä.

Kuuluisa isä herättää huomiota lähinnä lajin ulkopuolella. Eeva Karppisen mukaan soudussa on tavallista, että lajissa kilpailee toisen tai kolmannen polven soutajia.

Turkulaisessa souturyhmässä Karppisen perhepiiri on hyvin edustettuna, sillä Eeva Karppisen ja Hirvilammen lisäksi mukana on Eevan serkku, yksikköä soutava Olli-Pekka Karppinen. Lähipiiri takaa jo hyvät harjoitusvastustajat.

–  Minä saan harjoituskisoissa vähän etumatkaa miehiin. Yritän pysyä mahdollisimman kauan miesten edellä, Karppinen nauroi.

Kommentoi








Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi