Vaasalainen transnuoren äiti toivoo, että uusi translaki muuttaa ihmisten asenteita – "Pelkäsin, miten syvälle ihmisten kommentit häneen sattuvat"

Vaasalaisen Anne Majanevan elämä mullistui noin viisi vuotta sitten, kun hänen tyttärensä kertoi olevansa transmies. Lapsi oli juuri tullut teini-ikään. Asia tuli äidille täytenä yllätyksenä.

– Hän oli kyllä jo aiemmin alkanut muuttamaan ulkonäköään, mutta pidin sitä tavallisena murrosikäisen kokeiluna. En voinut kuvitellakaan, että muutos tarkoittaa sitä, että hän on oikeasti poika, Majaneva muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Hänen ensireaktionsa ei kuitenkaan ollut kauhistunut, vaan hän lähti selvittämään, mistä oikein on kyse.

– Lapselleni sanoin, että tuli eteen mitä vain, minä autan ja selviämme kaikesta yhdessä. Halusin vain kuulla lisää, koska en tiennyt aiheesta mitään, Majaneva toteaa.

Hän sanoo tunteneensa myös pelkoa lapsensa puolesta. Eniten pelotti ihmisten asenteet.

– Yleinen ilmapiiri ei aina ole kovin ymmärtäväinen. Pelkäsin, miten syvälle ihmisten kommentit häneen sattuvat.

. Kaipasin paikkaa, jossa voin vapaasti tuulettaa ajatuksiani. . Vertaistuesta apua ajatusten seulomiseen Uuden asian sisäistämiseen ja ymmärtämiseen meni äidillä aikaa. Päässä pyöri monenlaisia ajatuksia.

– Hain älyttömästi tietoa ja hakeuduin vertaistuen pariin. Löysin verkosta Translasten ja -nuorten perheet -yhdistyksen, johon liityin. Nyt olen sen hallituksessa mukana, Majaneva kertoo.

Eniten hän koki tarvitsevansa tukea omien ajatustensa seulomiseen.

– Kaipasin paikkaa, jossa voin vapaasti tuulettaa ajatuksiani. Kaikesta ei voi puhua lapsen kanssa.

Verkossa Majaneva tapasi vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä, ja piti keskusteluita heidän kanssaan hyvin antoisina. Myös Setan sivuilta löytyi paljon hyvää tietoa, joka helpotti oloa.

Vaikka tie transmiehen äitinä ei ole ollut kivuton, pitää Majaneva itseään ensisijaisesti etuoikeutettuna.

– Olen todella kiitollinen, että lapseni on halunnut jakaa tämän kanssani ja puhua siitä minulle.

. Siitä voi saada myös voimaa, kun näkee elämää molempien sukupuolten näkökulmasta. . "Tämä ei ole salaisuus, joka pitää hiljentää" Aiemmin transsukupuolisuus määriteltiin kuuluvaksi mielenterveyden häiriöihin, mutta vuonna 2013 se korvattiin sukupuoliristiriita-määritelmällä.

Ihmisten kielteisten asenteiden ja omien sisäisten konfliktien seurauksena masennuksen ja ahdistuksen riski on todettu olevan transihmisillä kohonnut.

Majaneva myöntää itsekin ajatelleensa joskus, että kyse on mielenterveydellisestä ongelmasta.

– Nyt tiedän, ettei se ole, ja olen oppinut, että elämän ei tarvitse olla kurjaa ja onnetonta, vaikka on transihminen. Siitä voi saada myös voimaa, kun näkee elämää molempien sukupuolten näkökulmasta. Se on valtava voimavara.

Hän kertoo puhuvansa asiasta nykyään hyvin avoimesti. Sillä hän haluaa viestittää lapselleen, että transsukupuolisuus ei ole salaisuus, josta pitäisi vaieta.

– Hän on mikä on ja minä olen hänestä ylpeä.

Vaikka Majaneva on nykyään sinut asian kanssa, kaikista peloista hän ei ole päässyt eroon.

– Totta kai minua pelottaa, mitä kaikkea tämä tuo mukanaan lapselleni. Onneksi julkisuudessa on nykyään paljon hyviäkin esimerkkejä. Niitä tarvitaan lisää.

. Aluksi oli vaikeaa. Ajattelin häntä usein tyttönä, ja käytin jopa hänen vanhaa nimeään. . Nimen muutos auttoi sukupuolen hahmottamisessa Mitä enemmän Majanevan poika muuttui ulkoisesti miehen suuntaan, sitä helpompi äidin oli nähdä hänet poikana.

– Aluksi oli vaikeaa. Ajattelin häntä usein tyttönä, ja käytin jopa hänen vanhaa nimeään. Se jäi, kun näin, että asia loukkasi häntä. Nykyään ajattelen häntä aina pojan nimellä, vaikka muistelisin vauva-aikoja.

Sukupuolen hahmottamisessa auttoi Majanevan mukaan myös se, että poika halusi muuttaa nimensä. Hän pitää tärkeänä ja hienona asiana, että sai olla mukana valitsemassa lapselleen uutta nimeä. He olivat totutelleet nimeen muutaman kuukauden ennen kuin tekivät virallisen nimenmuutoksen.

– Se oli onneksi mahdollista. Nykylain mukaan 15-vuotiaana voi jo itse päättää nimestään.

Toisin on sukupuolen juridisen korjaamisen kanssa, lakiuudistuksen jälkeenkin se on mahdollista edelleen vain täysi-ikäisille. Majaneva toivoo, että mahdollisuus ulotettaisiin myös alaikäisiin.

– Sukupuoli pitäisi olla ihmisen itsensä päätettävissä eikä lääketieteellisten diagnoosien takana. Jotkut voivat olla tietoisia asiasta hyvin nuorena, ja haluta henkilöpaperit oikean sukupuolen mukaisiksi. Lakimuutos auttaisi heitä.

Myös eheytyshoidot kieltävä laki on tärkeä. Kenenkään sukupuoli-identiteettiä ei pystytä Majanevan mielestä ulkoapäin muuttamaan, ja hän pitää eheytyshoitoja hyvin haitallisina.

. Ei kenestäkään ole kiva lukea olevansa jonkun mielestä sairas paska. . Somekommentit osuvat kipeästi Suomessa ollaan Majanevan mukaan kasvokkain todella kohteliaita, vihareaktioita ei näytetä.

– Mutta netti on toisenlainen. Sanavapauteen vedoten haukutaan ihan estottomasti, ja kerrotaan oma mielipide ajattelematta, miltä se tuntuu nuorista, jotka sen lukevat. Ei kenestäkään ole kiva lukea olevansa jonkun mielestä sairas paska, Majaneva sanoo hiljaa.

Hän toivoo, että ihmiset oikeasti miettisivät ennen kuin möläyttävät mielipiteitään julki.

– Nämä nuoret ovat oikeasti olemassa, he eivät ole mitään vanhempiensa sätkynukkeja. He tuntevat itsensä, uskokaa heitä.

Majaneva kertoo somekommenttien osuneen kipeästi usein heihinkin. Välillä hän pitääkin lapsensa kanssa taukoa somesta ja mediasta.

– Tykkäämme liikkua luonnossa, lukea ja tehdä taidetta, niillä saa ajatukset pois kaikesta ikävästä.

. Lapsi masentuu siitä, että hänet nähdään eri sukupuolessa kuin missä hän on päänsä sisällä. . Vanhempi välittäjänä lapsen ja yhteiskunnan välissä Lapsen transsukupuolisuus vaatii Majanevan mukaan vanhemmilta paljon aktiivisuutta. Vanhemman vastuulla on kertoa asiasta päiväkodissa ja koulussa, olla "välittäjänä yhteiskunnan ja lapsen välissä".

– Suurin osa suhtautuu asiaan positiivisesti, mutta eivät kaikki. Jossain ilmoitetaan edelleen, että lasta kohdellaan väestörekisterissä ilmoitetun sukupuolen mukaisesti ja, että poikkeuksia ei tehdä pukutilojen tai vessojen suhteen.

Majaneva haluaa oikoa käsitystä, että vanhemmat tukevat lapsen transsukupuolisuutta heppoisin perustein. Se on hänen mukaansa aina pitkä prosessi. Lapsi on yleensä asian kanssa hyvin sinnikäs ja selvästi kärsii, jos häntä kutsutaan esimerkiksi väärällä nimellä.

– Lapsi usein myös masentuu, kun hänet nähdään eri sukupuolessa kuin missä hän on päänsä sisällä. Silloin vasta vanhemmatkin ymmärtävät asian.

Majanevan mielestä translain muutos on tärkeä erityisesti siksi, että ihmisten asenteita saataisiin muutettua.

Minkälaisia reaktioita tieto lapsesi transsukupuolisuudesta herätti teidän lähipiirissänne?

– Ensireaktiot olivat välillä negatiivisia, mutta kun ihmiset ovat tottuneet ja saaneet enemmän tietoa, asia on ollut ihan ok. Tärkeää on oikean tiedon saanti, Majaneva painottaa.

– Hän on nyt jo viisi vuotta ollut poika, eikä asia siitä miksikään muutu. Pikkuhiljaa kaikkien epäilykset kaikkoavat, hän lisää.

. Siitä tulee itselle turvaton olo, kun ei voi luottaa, että asiantuntijat oikeasti tietävät asioista. . "Nuorissa on toivoa" Hoitohenkilökunta suhtautuminen transnuoria kohtaan vaihtelee suuresti. Vaikeinta Majanevan mielestä on se, ettei koskaan voi tietää, miten hoitohenkilökunta suhtautuu. Monesti he ovat joutuneet lapsensa kanssa ikään kuin kouluttajan rooliin.

– Siitä tulee itselle turvaton olo, kun ei voi luottaa, että asiantuntijat oikeasti tietävät asioista. Minulla on ollut kova luotto suomalaiseen terveydenhuoltoon tätä ennen, mutta ei ole enää, valitettavasti.

Majaneva on erityisen iloinen siitä, että hänen lapsensa kaverit ovat ymmärtäneet asian hienosti.

– Nuorissa on toivoa. Se joka meidän perheessä ainoana ei koskaan kutsunut lastani väärällä nimellä, on hänen pikkuveljensä. Hän otti asian erittäin luontevasti ja oli heti korjaamassa, joku sanoi väärin.

Hän sanoo tiedostavansa, että asiaa on vaikea ymmärtää, jos se ei tule omalle kohdalle.

– Toivon kuitenkin, että ihmiset edes yrittäisivät ajatella, miltä se tuntuisi.

. Kyse on lapsen omasta elämästä, ei vanhemman. . "Toivon, että lapseni saa rauhassa elää omana itsenään" Majaneva sanoo tukevansa lastaan hänen päätöksissään. Hän muistuttaa, että kyse on lapsen omasta elämästä, ei vanhemman.

– Hän ei ole minulle mitään velkaa. Minä olen saanut häneltä enemmän kuin hän minulta.

Minkälaisena näet lapsesi tulevaisuuden Suomessa?

– Uskon ja toivon, että translaki menee läpi ja sitä myöden ihmisten asenteet pikkuhiljaa paranevat. Samalla somehälinäkin laantuu ja lapseni saa rauhassa elää omana itsenään.

Kirjaudu sisään

Vaasalainen transnuoren äiti toivoo, että uusi translaki muuttaa ihmisten asenteita – "Pelkäsin, miten syvälle ihmisten kommentit häneen sattuvat"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje