Yhä harvempi kastaa lapsensa – Pohjanmaalla perinne pitää silti yhä pintansa

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluminen ei nykysuomalaiselle tarkoita automaattisesti sitä, että jälkikasvustakin tehdään kirkon jäseniä. Varsinkin suurissa kaupungeissa trendi on selkeä, ja kirkkoon kuuluvia vanhempia pyritään rohkaisemaan lapsensa kastamiseen monin eri tavoin.

Pohjalaismaakuntia trendi ei kuitenkaan ole vielä juuri saavuttanut. Vaikka jaon maaseutuun ja kaupunkiin voi havaita myös lakeuksilla, niin Vaasassa ja Seinäjoellakin kastamatta jäänyt seurakuntaan kuuluvien lapsi on poikkeuksellinen.

. Kaupunkilaisen side kirkkoon on ohut Vaasan suomalaisen seurakunnan jäsenille syntyi vuonna 2021 277 lasta. Heistä 42 jäi kastamatta. Kastamattomien määrä on kuluneiden vuosien aikana jonkin verran retkahtanut, sillä vuonna 2019 lapsia seurakuntalaisille syntyi tismalleen saman verran, mutta kastamattomaksi heistä jäi vain 25 lasta.

Syy lähivuosien kehitykselle on seurakunnan hallintokappalaisen Tiina Keinäsen mukaan helppo selittää.

– Korona on vaikuttanut jonkin verran kasteiden määrään. On kiinnostavaa nähdä, kuinka aika korjaa tilastot nyt kun taas toimitaan entiseen malliin. Uskon kuitenkin pääkaupunkiseudun kehityskulkujen tulevan lopulta tännekin, tosin hitaammin, Keinänen pohtii.

Myös maakunnan sisällä on alueellisia eroja. Keinänen mainitsee, että Vaasa muistuttaa ympäryskuntia enemmän pääkaupunkiseutua. Hän muistelee, että Laihian seurakunnassa työskennellessään lapsen kastaminen oli jäsenille itsestäänselvyys.

Seinäjoen seurakunnan jäsenille syntyi vuonna 2021 582 lasta. Heistä vain 38 on jäänyt kastamatta. Seurakunnan kappalainen Merja Lampila kertoo, että seurakunnassa maalaisuus näkyy, mutta alueelliset erot ovat niin ikään Seinäjoellakin suuria.

– Vanhan Seinäjoen asukkaat ovat asenteiltaan selvästi kaupunkilaisempia. Se näkyy muun muassa heidän kysymyksissään, ja monien suhde seurakuntaan on melko löyhä. Sitten taas esimerkiksi Peräseinäjoki ja Ylistaro, sekä suuret osat Nurmosta kuuluvat edelleen selvästi maaseutuun, Lampila mainitsee.

Lampila kertoo, että kastamista eivät seurakuntalaiset juuri emmi, mutta myös hän uskoo etelän trendien rantautuvan vääjäämättä myös Pohjanmaalle jossakin vaiheessa.

. Syyt kastamatta jättämiselle moninaisia Kasteella on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa suuri merkitys, sillä siinä lapsi liittyy konkreettisesti osaksi kirkkoa. Keinänen huomauttaa, että esimerkiksi Ruotsissa kasteella on nykyisin vain symbolinen merkitys, ja jäseneksi voi liittyä ilman kastettakin.

Kasteen tärkeydestä johtuen kirkko pyrkii aktivoimaan jäseniään sen suhteen.

– Olemme ottaneet mallia esimerkiksi Tampereelta, jossa on järjestetty aamukastetapahtumia. Pyrimme näin madaltamaan kynnystä tulla kirkkoon ja tekemään kasteen mahdollisimman helpoksi. Olemme myös jäseniin kirjeitse yhteydessä ja onnittelemme vauvasta, Keinänen kommentoi.

Syyt sille, miksi seurakuntalaiset jättävät lapsensa kastamatta ovat usein yksilöllisiä. Lampila mainitsee, että enemmistö viime vuonna kastamatta jääneistä lapsista ovat kuuluneet vanhemmille, joista vain toinen on luterilaisen seurakunnan jäsen.

Lisäksi monet tulevat kasteelle rippikoulun yhteydessä, ja tätäkin vaihtoehtoa on peräänkuulutettu. Vaikka kasteesta on pyritty tekemään helppoa, niin toivottuja tuloksia kampanjoilla ei olla saatu niin Vaasassa kuin Seinäjoellakaan.

– Kasteiden määrä ei ole juuri lisääntynyt. Varauksia esimerkiksi meidän järjestämillä kastepäivillä on voinut olla vain yksi kerrallaan, Lampila summaa.

Keinänen uskoo, että monille syy on kirkollisesta perinteestä erkaantuminen. Hänen mukaansa monet kirkkoon kuuluvat ja siitä eronneet jakavat lähes samanlaisen maailmankatsomuksen. Kirkosta eroaminen on tehty vaivattomaksi.

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Yhä harvempi kastaa lapsensa – Pohjanmaalla perinne pitää silti yhä pintansa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin