Zhabkon pariskunnan aamu alkaa uutiskoosteella Ukrainan yöstä – "Jos pelkää, ei ole vapaa ihminen"

Mykola Zhabko tulee seinäjokelaisen kerrostalon alaovelle vastaan. Vieraan on hyvä tietää, että neljästä tyttärestä nuorimmainen on oksentanut yöllä. Saattaa olla joku päiväkodista tullut virus, mutta varmuutta ei ole.

– Viime viikkoina meillä ei ole ollut kauheasti aikaa olla lasten kanssa, Olena Zhabko toteaa.

Sota Ukrainassa on tullut Zhabkon perheen arkeen. Päivä alkaa sotatilanteen päivityksellä sosiaalisessa mediassa: Youtubessa, Instagramissa ja Facebookissa. Televisiosta seurataan ukrainalaisia kanavia.

– Ei venäläisiä, ne ovat pelkkää propagandaa, Mykola Zhabko tuhahtaa kysymystä ehkä hieman oudoksuen.

Olena ja Mykola muuttivat Suomeen ja Seinäjoelle neljätoista vuotta sitten. He tulivat töihin, mutta suunnitelmissa oli myös opintojen aloittaminen. Työt jatkuivat ja jatkuivat, he menivät naimisiin ja saivat tyttäret, joista vanhin on nyt 11-vuotias. Opiskelu siirtyi kaiken muun tieltä.

– Nyt opiskelen tietotekniikan insinööriksi Vamkissa, Mykola Zhabko sanoo.

Viime päivinä koulu on jäänyt vähemmälle. Perjantaita vasten yöllä Mykola palasi Puolan rajalta, mistä hän haki Suomeen äitinsä, vuonna 1934 syntyneen isoäitinsä sekä tuttavaperheen. Sodan jaloista turvaan tuli yhteensä seitsemän ihmistä.

– Lähdin tiistaina. Ajettiin nonstopina; kun minä nukuin, isä ajoi. Paluumatkalla nukuimme viisi tuntia kummisedän asunnossa Riiassa, hän kertoo.

Rankka pako ja pitkä automatka ovat olleet raskaita etenkin yhdeksääkymmentä ikävuotta lähestyvälle isoäidille. Itku on ollut herkässä.

– Heidän oli pakko lähteä sodan keskeltä. Veli toi äidin ja mummon Medykaan, missä rajan yli pääsi kävellen. Puolalaiset sotilaat olivat ottamassa vastaan ja ohjaamassa rajan yli, siellä oli tarjolla lääkäriapua ja ruokaa, Mykola kertoo ja näyttää rajanylityspaikalta ottamaansa videota.

Veli kääntyi rajalta takaisin Ukrainaan.

. Äidin koko elämä jäi Kiovaan. Hänellä ei ole yhtään mitään, kaikki pitää aloittaa alusta. Olena Zhabko . Raskaita lähtöjä ja hyvästejä Olena Zhabkon 59-vuotias äiti tuli Suomeen Moldovan kautta jo aiemmin. Sisar on asunut Seinäjoella jo useamman vuoden. Sekä Olenan että Mykolan isät asuvat myös Seinäjoella. Yrittäjänä Kiovassa työskennelleelle äidille lähtö kotoa oli vaikea.

– Äidin koko elämä jäi Kiovaan. Hänellä ei ole yhtään mitään, kaikki pitää aloittaa alusta. Me soitimme heille joka päivä ja pyysimme lähtemään, se on stressannut kauheasti, Olena kertoo ja pyyhkäisee silmäkulmaansa.

Lähimpien saaminen turvaan oli Zhabkoille suuri helpotus. Huoli ei kuitenkaan lopu, sillä Ukrainaan jäi edelleen Olenan kaksi enoa, kuten myös Mykolan vapaaehtoistyötä tekevä veli.

– Kun sota alkoi, veli lähetti viestiä siitä, mitä kaikkea siellä tarvitaan, Olena kertoo.

Se oli alkusysäys keräykselle, jota Zhabkot organisoivat Seinäjoella aina maaliskuun loppupuolelle saakka. Ensin aluksi ihmiset toivat tavaraa heille kotiin, mutta hyvin pian tila loppui ja oli keksittävä jokin muu paikka.

– Soitin kaupunginjohtajan sihteerille, ja nyt meillä on Areenassa keräyspiste, johon voi tuoda kaikenlaista tavaraa, Olena sanoo.

Ihmiset ovat ottaneet ukrainalaisten hädän omakseen. Olena ja Mykola jaksavat hämmästellä, miten hyviä ihmiset ovat olleet.

– Suomalaiset ymmärtävät, mistä Ukrainassa on kyse. Puolalaiset ymmärtävät myös, Mykola toteaa.

. Ukrainassa pulaa lähes kaikesta Sodan moukaroimassa Ukrainassa alkaa olla pula lähes kaikesta. Sähköt ovat monin paikoin poikki, puhdasta vettä ei ole saatavilla, lääkkeitä ei ole. Ihmiset asuvat talojen kellareissa. Kauppojen hyllyt ovat tyhjiä, pulaa on esimerkiksi leivästä ja suolasta.

– Ihmiset lahjoittavat vaatteita, mutta myös kuivaruokaa, jota siellä tarvitaan. Vapaaehtoiset ovat löytäneet kanavia, joiden kautta sitä saadaan vietyä kaupunkeihin, Olena sanoo.

Kolmena iltana viikossa auki oleva keräyspiste työllistää myös muina aikoina. Kaikki tuodut tavarat on käytävä läpi ja pakattava jatkokuljetusta varten. Osa niistä joudutaan laittamaan myös roskiin.

– Viimeksi vietiin kolme säkillistä, Olena sanoo.

Mykola jatkaa lausetta, ja korostaa, että epäkelpoa tavaraa on kuitenkin vain hyvin, hyvin pieni prosentti siitä kaikesta, mitä ihmiset ovat halunneet lahjoittaa. Seinäjoelta kerätyt avustustarpeet jatkavat matkaansa Helsinkiin, ja sieltä eteenpäin Ukrainaan.

– Viesti on se, että tuokaa kaikenlaista tavaraa. Ei vain vaatteita.

Yhtälailla kuin into keräykseen, oli Zhabkoille yllätys myös se, miten paljon suomalaisia osallistui viikko sitten Seinäjoen torilla järjestettyyn Ukrainan tukitilaisuuteen. He olivat sitä järjestämässä.

– Siellä oli mukana myös täällä asuvia venäläisiä, Olena huomauttaa.

. Ei Euroopan tarvitse pelätä. Jos pelkää, ei ole vapaa ihminen. Katsokaa nyt Venäjää, se haluaa pelätä kaikkia, eikä kukaan tiedä, mitä se aikoo. Mykola Zhabko . Ukrainan vastarinta ei yllättänyt Mykola Zhabko vaihtaa kielen välillä englanniksi. Tyttäret puhuvat ukrainaa, venäjää ja suomea, mutta ihan kaikkea eivät vanhemmat halua heidän korvilleen kertoa.

– Eivät lapset sotaa täysin ymmärrä. On ollut vaikeaa, kun ei ole ollut heille riittävästi aikaa, isä myöntää.

Zhabkot pitävät tärkeänä, että tavalliset ukrainalaiset lähtevät pois sodan jaloista. Se jättää sotilaille tilaa tehdä työtään.

– Ei ole ollut yllätys, että Ukraina on taistellut Venäjää vastaan niin vahvasti. Kansa taistelee vapauden puolesta, suojelee lapsia ja naisia, ja koko maailma näkee sen, Mykola sanoo pientä ylpeyttä äänessään.

Pelkäävätkö Zhabkot tulevaisuutta? He katsovat hetken toisiaan. Ei heidän ajatuksissaan ole ollut sijaa pelolle, huolelle kylläkin.

– Ei Euroopan tarvitse pelätä. Jos pelkää, ei ole vapaa ihminen. Katsokaa nyt Venäjää, se haluaa pelätä kaikkia, eikä kukaan tiedä, mitä se aikoo, Mykola sanoo.

Zhabkot ovat ukrainalaisia, mutta Suomen kansalaisia. Heille Suomi on nyt kotimaa.

– Yritämme elää arkea, opiskella, työskennellä ja hoitaa lapsia. Tämä on nyt minun maani, ja puolustan tätä, jos tarvetta siihen tulee, Mykola sanoo.

Olenan sisarenpoika on aloittamassa varusmiespalveluksen Porin prikaatissa. Tuleva Suomen puolustaja hänkin.

Sun, 5/29

Kirjaudu sisään

Sun, 5/29

Zhabkon pariskunnan aamu alkaa uutiskoosteella Ukrainan yöstä – "Jos pelkää, ei ole vapaa ihminen"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin