Vaikka elämme hyvinvointivaltiossa, päätöksenteossa ei aina kuunnella asianosaisia. Päätöksiä tekevät toiset ja toisten puolesta ne, joilla menee yhteiskunnassa paremmin. Lasten, vanhusten, vammaisten, seksuaalivähemmistöjen tai maahanmuuttajien ääni on helppo vaientaa, koska heidät on ahdettu marginaaliin.
Päätöksenteossa on luonnollista ja tarpeellistakin pohtia asioita itsensä ja oman kokemusmaailmansa kautta.
Ei ole täysin mahdollista asettua toisen asemaan. Siksi keskusteluun on puoliväkisin tehtävä tilaa vaihtoehtoisille mielipiteille ja näkemyksille, jotka eivät valtavirrassa tule vastaan.
Keskustelua on käytävä kouluissa, työpaikoilla, sosiaalisessa mediassa ja harrastuksissa.
Tarvitaan esimerkiksi lasten parlamentin, nuorisovaltuuston ja asukaskehittäjäryhmien kaltaisia järjestelmiä ja niiden mukaan ottamista sinne, missä asioita todella ratkotaan. Ei näön vuoksi, vaan päätöksenteon ytimeen. Elämme yhteiskunnassa suurien muutosten aikaa. Kun talouden tasapainottamiseksi tarvitaan kovia päätöksiä, emme saa kuitenkaan jättää huomiotta niitä ääniä, jotka kuuluvat vaimeasti.
Erilaisuus, kulttuurien laaja kirjo ja oikeus olla oma itsensä ovat puolustamisen arvoisia erityisesti vaikeina aikoina.
Tanja Norrena (sd.)
erityisopettaja, eduskuntavaaliehdokas
Lapua