Suomessa on 1,3 miljoonaa yksinasuvaa, eli lähes puolet kaikista asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Vuodesta 1990 alkaen yksinasuvien määrä on tuplaantunut.
Yksinasuvista kolmannes on pienituloisia tai köyhiä ja he ovat yliedustettuna toimeentulotuen saajissa. Yksinasuva vastaa yksin kaikista kuluista, ja sairauden tai työttömyyden kohdatessa yksinasuva on usein muita suojattomampi. Heillä ei välttämättä ole lähellään turvaverkkoa tai sosiaalisia kontakteja, vaan he voivat jäädä ongelmiensa kanssa yksin ja syrjäytyä helpommin.
Yhteiskunta ei vielä täysin tunnista yksinasuvien tarpeita. Heitä ei mielestäni oteta riittävästi huomioon poliittisessa päätöksenteossa, ja lainsäädäntökin asettaa yksinelävät eriarvoiseen asemaan suhteessa perheellisiin. Siksi onkin tärkeää, että yksineläviä ei unohdeta silloin, kun mietitään lainsäädännön uudistuksia tai kansalaisten tukemista mm. elinkustannusten noustessa.
Jotta yksinasuvien toimeentuloa voitaisiin parantaa, tulisi tuloeroja hillitä. Verotuksen ja tulonsiirtojärjestelmän tulisi olla myös tasapuolisempi. Sosiaaliturvauudistuksessa tulisi yksinasuvat huomioida kokonaisvaltaisesti ja asumiskustannuksia voitaisiin hillitä mm. kohtuuhintaisilla vuokra-asunnoilla.
Myös eroperheet ovat Suomessa yhä yleisempiä. Yhdenkään lapsen ei tulisi erotilanteessa menettää kumpaakaan vanhempaansa, ja yhteiskunnan tulisi tukea lainsäädännöllisillä uudistuksilla lasten ja vanhempien hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta.
Etävanhempi kokee usein riittämättömyyttä ja tuskaa siitä, että ei voi tarpeeksi osallistua lastensa elämään. Lapsen asema ei erotilanteissa tai eron jälkeen sopimuksettomassa tilanteessa ole kovin vahva, ja lainsäädäntö ei turvaa riittävästi lapsen oikeutta tapaamisiin. Lakiuudistusta tarvitaan, jolla turvattaisiin lapsen katkeamaton oikeus tavata molempia vanhempiaan eron jälkeen.
Vuoroasuminen on tutkimustenkin perusteella lapsen hyvinvoinnin kannalta paras malli ydinperheen jälkeen. Yhteishuoltajuus pitäisi huomioida etuuksissa ja palveluissa. Lasten vaikutus etuuksiin huomioidaan nykyään vain yhden huoltajan osalta, vaikka lapset asuisivat vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Asumista koskeva lainsäädäntö pitäisikin muuttaa sellaiseksi, että lapsi voisi asua kahdessa paikassa virallisesti.
Seuraavalla hallituskaudella tulee kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota ja pyrkiä lainsäädännöllisiin uudistuksiin.
Niina Behm (sd.)
eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki