Maan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä yksilön turvallisuus on taattava kaikissa elämänvaiheissa perustuslain ja erityislakien mukaisesti. Instituutiot kuten puolustusvoimat, rajavartiolaitos, poliisi, tulli, palo- ja pelastuslaitos, sosiaali- ja pelastusviranomaiset sekä oikeuslaitokset ym. vastaavat sen toteuttamisesta.
Venäjän hyökkäyssota on asettanut ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden ihan uuteen kontekstiin. Pohjoismaitten, eurooppalaisen, transatlanttisen ja globaalin yhteistyön ja tulevan Nato-jäsenyyden ansiosta olemme vahvempia, turvallisempia ja menestyksellisempiä kuin yksittäisenä maana.
Kaikki turvallisuustoimenpiteet edellyttävät riittäviä talous- ja henkilöstöresursseja. Taloudellisesti vaikeina aikoina on pulaa työvoimasta ja veitsenterävä kilpailu vallitsee ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen opiskelijoista.
Varhainen ja tehokas markkinointi sekä kilpailukykyinen palkka ovat välineitä, jolla voidaan rekrytointia helpottaa. Samoin lisääntynyt maahanmuutto ja ulkomailta saatava työvoimaa.
Ennalta ehkäisevää toimintaa on tehostettava eri viranomaisten sekä organisaatioiden ja toimijoiden yhteistyön lisäämisellä. Varhainen puuttuminen ja yhteistyö pelastavat henkiä tuovat kustannussäästöjä. Opinnot, työt, turvattu ansiotulo ja toimeentulo sekä taattu terveyden- ja sairaanhoito ja toimivat hoitoketjut ovat peruspilareita yksilön turvallisuuden rakentamisessa.
Iäkkäiden on voitava asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Hyvä taso on turvattava vanhusten hoivassa, kotihoidossa ja kotisairaanhoidossa. Takuueläkkeellä on turvattava kohtuullinen toimeentulo myös iäkkäämmille ja vähävaraisimmille.
Luonnollinen osa yksilön turvallisuudesta muodostuu siitä, kun yksilön perustavanlaatuiset perusoikeudet tulevat huomioiduiksi julkisessa hallinnossa, eri palvelualueilla ja -sektoreilla. Tähän kuuluvat myös kielelliset palvelut. Voidakseen täyttää kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia liittyen kieleen, kulttuurin ja identiteettiin sekä nyt että tulevaisuudessa, on välttämätöntä tavoitella tilannetta, että jatkossakin on instituutioita, joiden hallintokieli on ruotsi.
Julkisessa hallinnossa pitää rakenteellisten muutosten yhteydessä sekä valmistelussa että päätöksenteossa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kielelliset palvelut eri sektoreilla kaikilta osin toimisivat yhdenvertaisesti sekä ruotsin- että suomenkielisille asukkaille.
Ensisijaisesti jokaisella yksilöllä on ensisijainen vastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Vastuu voi olla ja pitääkin olla jaettu, kun on kyse lapsista, vanhuksista, vammaisista ja sairaista, joilla ei ole kapasiteettia ja kykyä siihen. Niin pian kuin tarve sitä edellyttää, julkista sosiaali- ja terveyshoitoa on voitava käyttää ja sen pitää tarjota apuaan sillä palvelulla ja erityisellä asiantuntijuudellaan, jota edellytetään kussakin tapauksessa
Hans Snellman (r.)
eduskuntavaaliehdokas
Kokkola