"Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille" on perinteinen musikaali

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille. Seinäjoen kaupunginteatterin kesämusikaali Törnävällä. Sävellys Steven Lutvak, käsikirjoitus ja laulujen sanat Robert L. Freedman ja Steven Lutvak. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Mikko Kouki. Suomen kantaesitys 9.7.2022. Esityksiä 20.8. saakka.

Seinäjoen kaupunginteatteri jatkaa tänä kesänä kulttuuritekojaan tuomalla Suomen kantaesitykseen jo kolmatta kertaa peräkkäin Broadway-musikaalin.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille sai ensi-iltansa lauantaina Mikko Koukin tarkasti rytmitettynä ohjauksena.

Tarina alkaa, kun Montague ”Monty” Navarro kuulee, että hän ei olekaan hiljattain kuolleen yksinhuoltajasiivoojan tyhjätasku poika, vaan aatelista D’Ysquith-sukua.

Perimysjärjestyksessä hänen edellään on 8 sukulaista, jotka nuorimies päättää murhata tullakseen rikkaaksi lordiksi. Sukulaiset ovat erikoista porukkaa, niin kuin sukulaiset tuppaavat olemaan.

Kuvioissa pyörii lisäksi kaunis rakastajatar, Sibella, jonka kanssa Montyn sydämestä kilpailee yksi D’Ysquith-serkuista.

Varmaa näyttelemistä

Edelliskesinä Seinäjoen kaupunginteatteri ehti totuttaa katsojat ylihyviin musikaaleihin. Spamalot (2019) ja Something Rotten (2021) olivat riemastuttavan hauskoja, ja niiden musiikki jäi soimaan päähän.

Näin ei ole laita tänä kesänä, eikä vertailulta voi välttyä.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on kyllä viimeisen päälle huolellinen tuotanto. Näyttelijät ovat varmoja ammattilaisia, jotka osaavat myös laulaa hyvin.

Mikään naurupommi tämä musikaali ei ole, enkä olisi ensi-iltaesityksen jälkeen osannut hyräillä yhtäkään kappaletta.

Yksi mies, monta roolia

Musikaalikomedian koomisuus syntyy pitkälti siitä, että Tuomas Uusitalo näyttelee yhteensä yhdeksää D’Ysquith-suvun jäsentä. Hän tuskin ehtii lavalta pois yhdestä ovesta, kun astelee jo sisään toisesta ovesta uudessa roolissa.

Valloittava Mikael Saari näyttelee Montyä erinomaisesti. Jo pelkkä kulmakarvan kohotus ja ilmeettömät ilmeet kertovat paljon.

Suuren vaikutuksen tekee myös kaunisääninen ja uskottavasti hepsankeikka-Sibellaa näyttelevä Linda Hämäläinen.

Tasaisesta ensemblesta nostan esiin Arne Nylanderin, jonka basso säväyttää, ja Sonja Pajunojan, joka näytteli muutama vuosi sitten pääroolia Helsingin kaupunginteatterin historian suurimpiin tuotantoihin kuuluvassa Pienessä merenneidossa.

Erikoisesta aiheestaan huolimatta Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on perinteinen musikaali.

Johtuneeko aristokraattisista henkilöhahmoista, silkkipytyistä näyttämöllä vai musiikin luonteesta, mutta mieleeni tulivat väkisinkin My Fair Lady ja Laitakaupungin lordi -musikaalit. Jos tykkää siitä musikaalityypistä, kannattaa suunnata Törnävälle.