Vaasan logo

Vaasan seutu on nyt vahvasti kirjallisuuden kartalla

Nilla Kjellsdotter jakaa sosiaalisessa mediassa omaa kirjailija-arkeaan ja kokemuksiaan. Arkistokuva
Nilla Kjellsdotter jakaa sosiaalisessa mediassa omaa kirjailija-arkeaan ja kokemuksiaan. Arkistokuva
Kuva: Jarno Pellinen

Vaasan poliisilaitoksen rikospoliisi Mija Wadö joutuu tutkimaan tunnetun miljonäärin, Vaasassa diabeteskeskusta johtavan, Vöyrillä asuvan David Heseliuksen murhaa.

Oravaisissa asuvan kirjailijan Nilla Kjellsdotterin (s. 1987) ensimmäisessä Murhia Pohjanmaalla -sarjan dekkarissa on todentuntuinen rikostarina.

Kolmiosaisen sarjan aloittava Flickan i stenparken ilmestyi ruotsiksi tämän vuoden tammikuussa maineikkaan ruotsalaisen Norstedts-kustantamon julkaisemana.

Gummerus julkaisi suomennoksen Kivipuiston tyttö pari kuukautta sitten. Suomentaja on Anna Heroja.

Dekkari sijoittuu Vaasaan ja Vöyrille.

Kirjassa mainitaan muun muassa meksikolaisravintola Pancho Villa, ja opiskelijat menevät haalareissaan Oliver’s Inniin. Keskeinen tapahtumapaikka on Oravaisten Kivipuisto, ja Kahvitupa ja hiomotehdas Mirkakin mainitaan.

Vaasa ja lähiseutu ovat toki aiemminkin olleet romaanien tapahtumapaikkoina. Mutta Kivipuiston tyttö on ensimmäinen huolellisesti hiottu tarina, tunnettujen kustantamojen julkaisema ja heti menestykseen ponnahtanut poliisidekkari, joka sijoittuu Vaasaan.

Ruotsissa kirjaa on myyty jo 40 000 kappaletta, ja suomennosta on parissa kuukaudessa myyty yli 12 000 kappaletta. Se nousi elokuussa Suomen toiseksi kuunnelluimmaksi äänikirjaksi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huutokauppa julkaisuoikeuksista

Vaikka Kjellsdotterin, oikealta nimeltään Pernilla Österberg, laji on dekkari, hänen oma tarinansa muistuttaa satua.

Hän, melko lailla oravaislaisista pystymetsistä tullut kirjailijanalku, allekirjoitti unelmasopimuksen kolmesta jännitysromaanista Ruotsin vanhimman Norstedts-kustantamon kanssa viime vuonna. Sitä edelsi huutokauppa Murhia Pohjanmaalla -sarjan julkaisuoikeuksista ruotsalaiskustantajien kesken.

– Eihän tätä olisi osannut arvata. Aika monta kertaa olen sanonut miehelleni, voisitko nipistää minua, kirjailija naurahtaa.

Aivan noviisi kirjakentällä ei Kjellsdotter ole.

Esikoisdekkari I rättvisans blod ilmestyi 2020. Esikoista ei tällä tietoa olla kääntämässä suomeksi. Kirja on trilogiaan nähden itsenäinen, mutta keskushahmo on sama rikoskomisario.

Kjelsdotter kertoo keksineensä hahmonsa jo kauan sitten.

– Siitä on varmaan jo kymmenen vuotta. Vitsailin silloin, että kun kirjoitan menestysdekkarini, poliisin nimi on Mija Wadö.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jatkoa ensi vuonna

Kjellsdotterille on tärkeää sijoittaa tapahtumat oikeisiin paikkoihin, mutta pienen hygieniavälin todellisuuteen hän pitää.

– Jos kirjassani tapahtuu murha tietyllä tiellä punaisessa talossa, tarkistan, ettei siinä osoitteessa oikeasti ole punaista taloa. En halua luoda mielikuvaa murhatalosta.

Myös tulevien kirjojen miljööt ovat pohjalaisia. Trilogian seuraava osa Himmelsgården ilmestyy Ruotsissa alkuvuodesta 2023. Suomessa Taivaankartano on tulossa ulos ensi vuoden kesällä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaasalainen Harri V. Hietikko on julkaissut kymmenkunta kaunokirjallista teosta ja puolentusinaa tietokirjaa. – Mistään en ole saanut niin paljon kiitoksia kuin Someri-kirjasta, hän sanoo kesällä julkaistusta teoksestaan.
Vaasalainen Harri V. Hietikko on julkaissut kymmenkunta kaunokirjallista teosta ja puolentusinaa tietokirjaa. – Mistään en ole saanut niin paljon kiitoksia kuin Someri-kirjasta, hän sanoo kesällä julkaistusta teoksestaan.
Nea Rantanen

Isoisä Somerin taistelussa

Vaasalainen kirjailija Harri V. Hietikko julkaisi kesällä sota-aiheisen tietokirjan Someri – Jatkosodan saaristaistelu (Readme.fi).

Vaikka kirja kertoo pienestä Somerin saaresta kaukana Suomenlahdella, Hietikolla oli henkilökohtainen syy kiinnostua lyhyestä, väkivaltaisesta taistelusta.

– Äitini isä, kapteeni Veikko Rauhaniemi toimi Somerin linnakkeen päällikkönä taistelun aikaan, heinäkuussa 1942 eli 80 vuotta sitten.

Rauhaniemi oli ammattisotilas, eikä koskaan myöhemmin puhunut paljoakaan sotakokemuksistaan. Mutta hänen jäämistöstään löytyi kirjoituksia, erittäin tarkkoja muistiinpanoja hänen elämästään, myös Somerin taistelusta ja sotilaselämästä saarella.

– Hän kuvaili yksityiskohtaisesti erilaisia asioita, vaikkapa kuinka hylkeenlihaa pitää oikeaoppisesti säilyttää.

Isoisän muistiinpanojen lisäksi Hietikolla oli muutakin suvulle merkittävää lähdemateriaalia käytettävissään, virallisten sotapäiväkirjojen ja taistelukertomusten lisäksi.

– Enoni, everstiluutnantti Jukka Rauhaniemi, ammattisotilas hänkin, oli haastatellut 1990-luvulla muutamia kymmeniä Somerin taisteluun osallistuneita veteraaneja. Se oli iso ja ansiokas työ. Eno suunnitteli silloin kirjoittavansa kirjan Somerista, mutta sitten ylemmiltä tahoilta oli otettu yhteyttä ja suositeltu, että hän ei tästä kirjoittaisi.

Aihe oli arka vielä silloin.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pieni saari, iso merkitys

Someri on lähes puuton luoto ulkomerellä. Saari oli 1920-luvulta lähtien kuulunut itsenäiselle Suomelle, mutta Neuvostoliitto miehitti sen talvisodassa.

Alkuvuodesta 1942 Suomi miehitti saaren takaisin, mutta heinäkuussa Neuvostoliitto yritti taas valtausta.

– Saari on pieni ja kaukana kaikesta, mutta se on merkitykseltään kokoaan suurempi.

Heinäkuun 42 taistelu oli lyhyt, 36 tuntia. Suomi pystyi estämään saaren haltuunoton.

– Tätä taistelua on käytetty opetusesimerkkinä esimerkiksi Ruotsin ja Italian sotakorkeakouluissa muun muassa sen vuoksi, että se on hyvä esimerkki eri aselajien yhteistoiminnasta, joka ei ole itsestään selvää vielä tänäkään päivänä, Hietikko sanoo.

Suomalaisia oli saarella noin 100, ja sinne pyrki noin 500–600 Neuvostoliiton sotilasta, joista noin puolet pääsi maihin. Toinen puoli hukkui aluksiin, joita upotettiin rannikkotykeillä saaren ympärille.

Koko Suomen laivasto ja muutama saksalaisalus riensi linnakkeen sotilaiden avuksi. Neuvostoliitolta osallistui runsaat 80 alusta.

– Se on ollut hirvittävän väkivaltainen konflikti, lähitaisteluita saarella. Suomalaisia kuoli noin 25, neuvostoliittolaisia noin 130.

Ei-perinteinen sotakirja

Runsaasti kuvitetun kirjan kaikki valokuvat ovat alun perin mustavalkoisia. Hietikko on itse värittänyt ne, ja vaasalainen Pasi Lindroos on viimeistellyt kuvat.

– Suurin osa kuvista on SA-arkistosta, mutta joitakin on isoisän jäämistöstä.

Hietikon mukaan Someri-kirja ei ole perinteinen sotakirja.

– Tässä kerrotaan kyllä yksityiskohtaisesti Somerin taistelusta, mutta kirjassa on mukana isoisän ja meidän sukumme tarinaa. Teen tiliä myös omista aineistonhakumatkoistani ja kirjan kirjoittamisprosessista.

Sture Udd on vaasalainen yrittäjä. Arkistokuva
Sture Udd on vaasalainen yrittäjä. Arkistokuva
Paula Kaskimaa

Sture Uddin ajatuksia vauraudesta

Elokuussa ilmestyi palkitun valokuvaajan Jaakko Heikkilän kuvapainotteinen, komeasti taitettu teos Vaurauden filosofia.

Kirjaa varten Heikkilä on kuvannut ja haastatellut rikkaita suomalaisia, jotka ovat vaurastuneet eri tavoin. Valokuvaaja halusi tuoda esiin ihmisen vaurauden takaa ja inhimillistää varakkuutta.

Yhdeksän haastatellun joukossa on yksi ainoa pohjalainen.

Hän vaasalainen yrittäjä Sture Udd, jonka konserniin Vetokannaksen Pukinkulmassa kuuluvat muun muassa painotalo UPC Print, Wasa Innovation Center ja pienpanimo Bock’s Corner Brewery.

Kirjan katkelmalliset tekstit ja valokuvat Uddin kotoa paljastavat monialayrittäjälle ominaisia asioita.

Kirjan mukaan Uddin motto on: ”Kehitys on vaurautta – raha on rikkautta.”

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje