Valokuvaaja Esa Siltaloppi kertoo tässä jutussa omin sanoin kuvistaan ja kokemuksistaan, miten hän koki 1970- ja 80-luvun Vaasan.
Viime viikolla avautunut Siltalopin yksityisnäyttely Mustavalkoinen Vaasa on esillä valokuvagelleria Ibiksessä, kaupungintalon 1. kerroksessa, 11.6.2023 saakka.
Näyttelyn kuvat Siltaloppi seuloi noin 4 500 kuvan ja negatiivin joukosta. Esillä on 167 mustavalkoista valokuvaa ja 1 värikuva Vaasasta 1970- ja 80-luvuilta.
Esa Siltalopin kuvaajanura alkoi 14-vuotiaana kaitafilmauksesta.
– Vaasan Valokuvailijat ry oli tärkeä oppimisympäristö, siellä oli kokeneita kuvaajia. Siellä järjestettiin aina Kuukauden kuva -kilpailuja, ja voitin sen monta kertaa. Sieltä oli hyvä lähteä eteenpäin, hän sanoo.
17-vuotiaana Siltaloppi pääsi töihin lehtikuvaajaksi silloiseen Vaasa-lehteen. Lehtikuvaajana hän viihtyi neljänä kesänä ja teki tuurauksia myös muulloin.
Sen jälkeen hän lähti kuvaajaksi Hämeen sanomiin, mutta sähäkkänä miehenä hän ei viihtynyt Hämeen hitaiden parissa ja palasi kotiseudulle Vaasaan. Hän teki töitä muun muassa Ylellä kameramiehenä ja kuvaajana.
Siltaloppi ryhtyi yrittäjäksi 1980-luvun alussa, kun videot ja videokamerat tulivat. Siitä lähtien hän on kuvannut muun muassa uutis- ja urheiluvideoita, mainoksia ja dokumentteja ja yritysvideoita.
Hän on saanut useita palkintoja sekä valokuvauksesta että liikkuvan kuvan töistään.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
"Nuoruus oli kulta-aikaa"

– Olen sielultani edelleen nuori. Siksi nuoriso on yksi näyttelyni aihepiireistä. Nuoruus oli kulta-aikaa 1970-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Oli kotibileitä, hengattiin pallokentillä ja kaupungilla. Alatorilla pojat kiersivät autolla korttelia ja katselivat tyttöjä. Poliisit laskivat, montako kierrosta ajettiin ja sakottivat, jos niitä tuli liikaa. Parkkimittari on kuvassa ihan tarkoituksella kertomassa siitä ajanjaksosta.

– Tämä kuva on Waskian rannasta. Siellä ei ole ollut moniin vuosiin mitään toimintaa. 80-luvulla muovi oli kova sana ja polkuveneistä tuli suosittuja.

– Näyttelyni kuvissa näkyy, miten Vaasa on muuttunut. Tällaisia puhelinkoppejakaan ei ole enää. Mies on asettunut mukavasti ja aikoo ilmeisesti puhua pitkään.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
"Intti oli mun juttu"

–Kävin intin Vaasan rannikkopatteristossa, olin lääkintämies. Viihdyin tosi hyvin, intti oli mun juttu. Yksi näyttelyni aihepiireistä on armeija, koska kuvasin paljon inttikavereitani. Vielä 70- ja 80-luvuilla Vaasassa kuului joka päivä komentoja kasarminkentältä ja alokkaita näkyi katukuvassa. Nyt on hiljaista.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
"Urheilu yhdistää ihmisiä ja kansoja"

– Haluan tuoda näyttelyni kuvissa esiin myös sen, että Vaasassa voi harrastaa monia urheilulajeja, ei vain futista ja lätkää. Urheilu yhdistää ihmisiä ja kansoja. Katsoja tulee näyttelyyn bongaamaan, näkyykö kuvissa tuttuja. Tässä kuvassa on Peppi Häggblomin valmentamia voimistelijoita. He olivat valmiita valokuvamalleja sellaisenaan.

– Olen kuvannut paljon urheilua muun muassa television Urheiluruudulle. Pesäpalloa on erittäin vaikea kuvata, koska laji on niin nopea. Tämä kuva onnistui, koska ennakoin tilanteen ja olen treenannut niin, että peukaloni tekee kolme kuvaa sekunnissa.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
"Ravirata oli merkittävä urheilukeskus"

– Kokosin näyttelyyn useita kuvia Vaasan raviradalta omaksi aihealueekseen sen vuoksi, että haluan tuoda esiin, kuinka monipuolinen urheilukeskus se oli. Siellä oli hevosurheilun lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi autourheilukilpailuja. Tämä kuva on yksi suosikeistani kautta aikojen. Junnu Koskinen veti rata-autokisassa ralli-Kadettinsa ympäri ja päätyi katolleen. Sain kuvan juuri dramaattisella hetkellä.

– Autourheilun kuvaaminen on intohimoni. Toimittaja Seppo Kauppi ajaa tässä jokamiesluokassa tyylikästä Renault Gordinia. Mustavalkoisissa kuvissa on mielestäni nostalginen fiilis.

– Olihan siellä raviradalla tietysti hevosiakin, ja heppatyttöjä!
"70-luku oli paikoin hurjaa Vaasassa"

– Näyttelyssäni on mukana muutamia isokokoisia suurennoksia, joita yhdistää se, että niissä on hyvinpukeutuneita, juopuneita henkilöitä sammuneina kadulle. 1970-luku oli paikoin aika hurjaa Vaasassa. Tässä kuvassa mies on riisunut kravattinsa tangolle, ennen kuin on simahtanut Ylätorille.

– Tässä revitään vanhaa uuden tieltä. Puutalo sai väistyä nykyisen kaupungin teknisen viraston tontilta Kirkkopuistikolla.

– Tämä kuva on yksi suosikeistani. On paljon vanhoja Vaasa-kuvia, joissa on rakennuksia, ja niistä tykätään. Se ei ole minun tyylini, vaan mielummin menen tilanteeseen sisään ja heittäydyn. Tämän kuvan nappasin fillarin selässä, ajoin ilman käsiä. Mulla on aina kamera mukana. Kun hevoskuski veti syrjään ja ohi meni kiiltävä auto, siinä oli sellaista kontrastia, jota haluan tuoda esiin kuvissani. Auringon heijastus auton kattoon kruunaa tämän kuvan – ja katso auton rekisteriä: Vau!

– Kaksi kuorma-autoa tarvittiin vetämään Rompan isoa muuntajaa, ja ihmiset ihmettelivät sitä. Nykyään Wärtsilän laivamoottoreita kulkee harva se päivä Vaasan katukuvassa, mutta aiemmin erikoiskuljetukset olivat harvinaisempia. Tällainen kuljetus saattoi olla päivän tärkein tapahtuma, josta kerrottiin, kun mentiin kotiin.
– Olen korjannut tässä näyttelyssä olevat kuvat digitaalisesti. Kanssani samassa studiossa työskentelevä Camilla Andersson on printannut ja pohjustanut tai kehystänyt kuvat ja ollut mukana ripustuksessa. Korostan, että tekijänoikeudellisista syistä näyttelyn valokuvia ei saa kuvata, sanoo Siltaloppi.