Wolffin mahtisuku loi Vaasaan imperiumin, joka sotkeutui jopa maailmanpolitiikan melskeisiin – Suuren pohjalaisdynastian taru päättyi tylysti onnettomien sattumusten summana

VAASA

. Ovatko meidän pohjalaisten puukkojunkkareittemme veitset ruostuneet, kun he eivät vieläkään ole viiltäneet Bobrikovin vatsaa auki?

. Karmiva lause on suora lainaus maineikkaan vaasalaisen laivanvarustajasuvun perillisen Eugène Wolffin (1851–1937) kirjeestä tuttavalleen, vaasalaiselle pankinjohtaja John Sjödahlille . Kirjeessään vuodelta 1899 Wolff purkaa turhautumistaan tsaarinvaltaan.

. Toive diktaattorin elkeitä käyttäneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kuolemasta ei ollut sortovuosien Suomessa epätavallinen, mutta sen ilmaiseminen kirjeitse oli.

. Turun yliopiston historian dosentti, professori Charlotta Wolff ihmettelee isänsä isoisän Eugène Wolffin avointa kiihkeyttä.

. – Perheen kirjeitä lukiessani yllätyin Eugènen voimakkaasta poliittisesta intohimosta ja siitä, miten pitkälle hän oli valmis menemään, vaikka olen kuullut hänestä lapsesta lähtien. Yleensä porvaristo harjoitti itsesensuuria ja varoi kirjoittamasta voimakkaita mielipiteitä. Luottamuksestahan avoimuus kertoo, Wolff toteaa.

. Kirjeestään Vaasaan Wolff ei jäänyt kiinni, mutta maastakarkotukselta nuorimies ja hänen veljensä Reguel Wolff eivät välttyneet. Syynä oli Eugènen osallistuminen Venäjän-vastaisiin mielenilmauksiin.

. Bobrikovin murhasi tunnetusti 1904 aktivisti Eugen Schauman.

. Temperamenttinen patriarkka . Isänsä Vaasan vaikutusvaltaisimpiin merkkihenkilöihin 1860-luvulla lukeutuneen laivanvarustaja, kauppaneuvos ja valtiopäivämies Carl Gustaf Wolffin (1800–1868) tavoin Eugène Wolff oli voimakastahtoinen persoona.

. Tuoreessa Edelläkävijät -teoksessaan (Gaudeamus, 2020) Charlotta Wolff kuvailee isoisänsä isoisää, kauppaneuvos C.G. Wolffia temperamenttiseksi patriarkaksi.

. – Hän oli karismaattinen, tilan haltuunsa ottava persoona, jota ei sopinut kyseenalaistaa.

. Suurkauppiassuvun päämies toivoi pojistaan jatkajia dynastialleen, laivanvarustamo Carl Gust. Wolff & Sönerille. Varustamo Vaasan Palosaarella oli menestys kansainvälisestikin. Menestys perustui valtameripurjelaivojen varustamiseen.

. Purjelaivojen kulta-aikana 1800-luvun puolivälissä Wolff rakennutti yli 40 alusta.

. Sääty-yhteiskuntaa ja tsaaria kannattanut suurkauppias ei ehtinyt nähdä Pohjoismaiden suurimmaksi kasvaneen purjelaivavarustamonsa alasajoa 1883, eikä poikansa radikalisoitumista.

. – Ajat muuttuivat nopeasti. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä C.G. olisi kaikesta ajatellut, Wolff naurahtaa.

. Kun Wolff 1868 kuoli, Eugène oli teini-ikäinen. Suurkauppiaan mukana kuoli varustamo.

. Pojat jäivät isänsä varjoon . Kauppahuoneen kuolemaan liittyi epäonnea. Carl Gustaf Wolff sai avioliitoistaan Maria Hedmanin ja Natalia Strömsténin kanssa peräti kahdeksantoista lasta, joista kolmetoista eli aikuisikään ja kahdeksan avioitui. Sukupolvenvaihdos epäonnistui, vaikka perheen poikia koulutettiin tehtävän jatkajiksi ulkomailla asti.

. Wolffin kuoltua kauppahuonetta johti hänen toinen vaimonsa Natalia Wolff veljensä kanssa. Huonolla menestyksellä sitä luotsasi velvollisuudentuntoisesti myös Wolffin Uno -poika, jolta puuttui kunnianhimoa liiketoimiin.

. Vähiten intoa varustamoa kohtaan oli esikoispojalla, vain 41-vuotiaana kuolleella Frithiof Wolffilla.

. Olisiko varustamoa voitu mitenkään pelastaa?

. – Mahdollisuuksia olisi ollut. Sen loppu oli onnettomien sattumien summa. Perillisiä oli riittävästi, ja Eugène oli liikemiehenä niin kyvykäs, että olisi voinut auttaa, Wolff sanoo.

. Suvun voimakas päämies ei antanut perillisilleen tarpeeksi tilaa.

. – Merkittävä haitta oli se, että C.G. kontrolloi itse kaikkea. Vanhimmat pojat jäivät isänsä varjoon. Yksikään ei ollut selkeä johtaja. Olisi tarvittu höyrylaivoista kiinnostunutta uudistajatyyppiä. Ehkä he eivät vain jaksaneet.

. Opintojensa jälkeen vahvatahtoinen Eugène jätti Vaasan ja muutti Viipuriin. Viipurissakaan paperiteollisuuteen ja koskiin investoinut Wolff ei unohtanut Vaasaa.

. – Mutta liiketoimiin Vaasassa hänen voimansa eivät riittäneet. Ehkä hän ei halunnut uhmata myöskään varustamoa tuolloin johtanutta voimakastahtoista Natalia-äitiään.

. Eugène Wolff halusi jäädä mieliin myös taidevaikuttajana.

. – Wolff korosti olevansa vaasalainen. Hän teki taidelahjoituksia Pohjanmaan museolle, eikä suinkaan Viipurin museolle.

. Vaurauden näyttäminen oli tärkeää . Epäilemättä kauppahuoneen tyly loppu olisi ollut C.G. Wolffille pettymys. Porin rykmentin soittokunnan saksalaistaustaisen kapellimestarin poika oli aloittanut uransa Vaasassa (ent. Nikolainkaupunki) kauppias Withanderin kauppapalvelijana ja luonut imperiuminsa tyhjästä.

. Kauppiasoikeudet Wolff sai erityisluvalla vain 25-vuotiaana 1825, koska häntä pidettiin rehellisenä ja luotettavana henkilönä.

. Wolffin tarmokkuudesta kertoo se, että hän pyöritti myös kirjapainoa, jossa painettiin 1839-47 Vaasan ensimmäistä sanomalehteä Wasa tidningiä.

. Perheilleen suurkauppias kykeni tarjoamaan ylellistä, loisteliasta seurapiirielämää ja sivistyskodin, joka oli täynnä kirjoja ja taidetta. Tärkeää oli myös vaurauden näyttäminen ulospäin.

. Kauppatorin ja Vaasanpuistikon kulmaukseen Wolff rakennutti kaupungin suurimman liikemiespalatsin, ja Palosaarelle hulppean kartanohuvila Villa Wolffin.

. Palosaari valittiin huvilan rakennuspaikaksi telakan takia. Vaasan palon (1852) jälkeen porvaristo suosi Palosaarta asuinpaikkana muutenkin.

. Palosaaren huvila poltettiin . Laivanvarustajan ja hänen Eugène-poikansa arvomaailmat olivat vastakkaisia. Isä ja poika eivät silti Wolffin mukaan koskaan ajautuneet törmäyskurssille.

. – Riidoista tai jännitteistä ei ole tietoa. Eugène suhtautui isäänsä kunnioittavasti, vaikka hänen poliittiset näkemyksensä olivat erilaisia. Aateristiriidat eivät vaikuttaneet heidän henkilökohtaisiin väleihinsä, Wolff toteaa.

. – Isän kuoltua Eugènen vilkas mieli sai liikkumatilaa. Poika sai kasvaa eri suuntaan.

. Pohjimmiltaan kaksikossa oli paljon samaa: isänmaallisuus. Tosin Carl Gustaf oli lojaali keisarille, ja Eugène itsenäiselle Suomelle.

. Isä-Wolffin patriotismi saattoi olla yhtä intohimoista kuin hänen poikansa. Krimin sodan (1853-56) aikana kauppaneuvos kieltäytyi luovuttamasta viholliselle, Britannialle, sen vaatimia laivan purjeita ja välineitä.

. Kostoksi brittilaivasto tuhosi varustamon yhdeksästätoista aluksesta seitsemän ja poltti viisi. Myös Palosaaren huvila poltettiin, minkä jälkeen Wolff rakensi uuden.

. Enää dynastiasta muistuttavat vain sukuhaudat Mustasaaressa ja Vaasassa, Palosaarelle johtava Wolffintie ja Wolffin muistoreliefi Vaasan merimuseon seinässä Palosaaren Sundin rannassa.

. Johanna Jurkka

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Wolffin mahtisuku loi Vaasaan imperiumin, joka sotkeutui jopa maailmanpolitiikan melskeisiin – Suuren pohjalaisdynastian taru päättyi tylysti onnettomien sattumusten summana

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Wolffin mahtisuku loi Vaasaan imperiumin, joka sotkeutui jopa maailmanpolitiikan melskeisiin – Suuren pohjalaisdynastian taru päättyi tylysti onnettomien sattumusten summana

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje