Äänestysinto on hiipumaan päin eli usko saada lisää hyvinvointia elämäänsä poliittisen järjestelmän kautta on vähentynyt.
Järjestelmä on tehoton. Puheet muuttuvat huonosti teoiksi. Esimerkiksi tämän soten ”suunnittelu” kesti viisitoista vuotta. Itse järjestelmä on siis pahin kehityksen jarru. Eikä tämä hallinnonuudistus vielä ratkaissut perusongelmaa, että mistä saadaan riittävästi henkilökuntaa hoitamaan vanhenevan väestön palvelutarpeet ja niin, ettei veroja tarvitse kohtuuttomasti korottaa.
Tänä aikana väestö ehti vanheta jo niin paljon, että palvelutuotanto alkoi yskiä. Aika tietysti aina hoitaa, mutta kuinka kiduttaen.
Äänestysprosenttia saataisiin nostettua siirtymällä sähköiseen äänestykseen.
Suurin osa väestöstä on jo siirtynyt käyttämään sähköisiä palveluja pankkipalveluista lähtien. Voisi äänestää vaikka karanteenissa ollen tai vuodepotilaana. Eikä koronan pelossa olisi tarvinnut jättää äänestämättä. Toki vielä tarvittaisiin vaaliavustajia niille, jotka eivät vielä ole siirtyneet sähköisten palvelujen piiriin.
On puhuttu paljon lähipalveluista, mutta en ole huomannut kenenkään määrittävän, että kuinka monta kilometriä matka sellaiseen palveluun saa olla. Minusta matka riippuu siitä, että kuinka usein palvelua tarvitsee. Soteasemalle tarvitsee lähteä paljon harvemmin kuin esimerkiksi päivittäistavarakauppaan. Kaikkein lähin palvelu on sellainen, joka tuodaan kotiin ihan fyysisesti tai tietoverkon avulla.
Uuden potilastietojärjestelmän sanotaan vapauttavan henkilökuntaa toimistotyöstä hoitotyöhön. Myös kodin ja hoitopaikan välistä turvallista tiedonvaihtoa voidaan netin kautta lisätä.
Vaasassa olisi joka tapauksessa terveysasematason palvelut keskitetty keskussairaalan kupeeseen nousseeseen H-taloon. Se mahdollistaa kokonaisvaltaisemman palvelun. Matkani pitenee vain parilla kilometrillä eli aikana viitisen minuuttia. Odotan vaan, että aluevaltuusto pystyy houkuttelemaan sinne lääkäreitä ja hoitajia paremmin kuin kaupunki ja sairaanhoitopiiri ovat onnistuneet ennen.
Pelastuspalvelujen osalta tilanne paranee, kun pääsemme lääkärihelikopterin palvelujen piiriin. Odotin vaan, että H-talon katolle olisi tullut H-kenttä. E-P:n keskussairaalassa sellainen näyttää olevan.
Vaikeinta aluevaltuutetulle näyttää olevan ruveta ajattelemaan aluekohtaisesti kuntakohtaisen ajattelun sijasta. Erityisesti sellaisen, joka on myös alueen jonkin kunnan kunnanvaltuutettu.
Myös medialle tämä ajattelu on vaikeaa. Nimittäin mediassa on jo laskettu, että kuinka monessa kunnassa ei asu yhtään aluevaltuutettua.
Markus E. Myllymäki
Vaasa