1970-luvun kieppeillä niin sanotun ”älymystön” järki hyppäsi laukalle. Kommunismin nimeen vannottiin joka taholla. Äijäparlamentit rauhoittelivat mieliä – jos pieneltä ihmiseltä viedään yksityisomaisuuden suoja, lähtee samalla yritteliäisyys juuri niiltä, jotka todellisuudessa pitävät akselit rasvassa ja pyörät pyörimässä.
Ei vain toimi sellainen.
Siten siinä sitten kävi, ei kuten Strömsössä, vaan kuten Neuvostoliitossa. Taisto Sinisalosta taisi tulla tää viimeinen taisto. Toki Ilkka-Christian Björklund oli nöpöösen oloinen ja Arvo Aalto pasteeraili istuvissa kamppeissa.
Vasemmistopoliitikko Björn Wahlroos ilmeisesti pistäytyi äijäparlamentissa 1973, sai värjäämätöntä tietoa ja erosi poliittisista järjestöistä.
Seuraavaa ”älymystön” järjen nyrjähdystä eli EU:ta ja euroa puntaroitiin äijäparlamenteissa myös. Moitteita saa erityisesti euroon liittyminen. Tippa silmässä on seurattu, kuinka valuuttansa säilyttäneet Ruotsi ja Tanska ovat taitavasti välttäneet horjahtelevan eurovaluutan paikkailun kulut.
EU:n suhteen äijäparlamenteilla ei ole kovin ruusuisia odotuksia. Ainakin kahdenlaista liimaa tuntuu puuttuvan.
Puuttuu yhteinen kieli. Puute on vakava, sillä kieli on ajattelun väline. Englantia puhuva suomalainen ajattelee kumminkin suomeksi. Toinen ongelma on kansallisten kulttuurien yhteensovittaminen. Yhtäällä on huiputtajia ihannoivia ja toisaalla totuutta arvostavia. Näiden aivoitukset pitäisi saada pelaamaan yhteen. Kyisen pellon kyntäminen tulee mieleen.
Nyt on muotia ”älymystön” ilmastokauhu. Äijäparlamentti toki myöntää, että lämmennyt on, vaan ei hälyttävästi. Sotien jälkeen oli mukavan lämpimiä kesiä ja heinänteko helppoa. Ihmisiä tuosta on turha syyttää, paitsi ympäristön roskaamisesta. Kausia tulee ja menee, eikä ilman aurinkoa pärjätä.
Ei aihetta paniikkiin. Puusto on lisääntynyt miljardilla kuutiometrillä vuodesta 1972 ja lisääntyy edelleen. Mikä tuossa on niin kamalaa, arvoosat vöhöriääset?
On perin outo ajatus, että ihminen voisi hallita luontoa mielensä mukaan pysäyttämällä sen tilan nykyhetkeen ja jopa peruuttaa taaksepäin. Niin silti uskotellaan. Ei tule onnistumaan, sanoo äijäparlamentti, ei edes Tuunperkin Kreetan voimilla.
Myös pienen skaalan asiat saavat käsittelynsä, esimerkiksi translaki. Äijäparlamentit eivät asiasta järin innostu, mutta muutamia kysymyksiä pintaan on noussut. Naistentautien poliklinikat ovat vielä saaneet pitää nimensä, mutta kuinka käy tulevaisuudessa. Miten menetellään, jos ja kun klinikan hoiviin saapuu naiseksi ilmoittautunut Mikael Karvajalka?
Pakko äijäparlamentteja on arvostaa. Äly ei ehkä enää ole nopeimmillaan. Iän ja kokemusten jalostamaa viisautta löytyy senkin edestä. Äly ja viisaus pakkaavat olla eri asioita.
MOT.
Jussi Knuuttila
Seinäjoki