Työskentelin viime talven tiiviisti tietokirjaprojektin parissa. Tahti oli kiivas, mutta tulostakin syntyi siinä määrin tehokkaasti, että kertomukseni heinäkuussa 1942 Suomenlahdella käydystä Somerin taistelusta ilmestyi juuri äsken.
Sattuneesta syystä käytössäni oli normaalien arkistodokumenttien ja sotapäiväkirjojen lisäksi runsaasti muutakin materiaalia. Sukuni yksityisistä kokoelmista löytyi paitsi aiemmin kätköön jääneitä tietoja, myös paljon sellaista, joka ei uuteen teokseen aiheen tai laajuutensa tähden mahtunut.
Eräs tällainen, suurelta osin sivuun jäänyt tarina oli kertomus isoäitini veljestä, Viki Raaskasta, jonkinasteisesta oman aikansa julkkiksesta, joka muiden toimiensa ohella oli jatkosodan aikana synnyttämässä myös Aunuksen rintamaradiota.
Kaikkinensa tällaisia rintamaradioita perustettiin Karjalaan viisi kappaletta. Niiden tarkoituksena oli tarjota ohjelmaa rintamajoukoille, mutta asemista suurin eli Aunuksen radio tavoitteli kuuntelijoiksi myös paikallista siviiliväestöä.
Aunuksen rintamaradio toimi Äänislinnasta eli venäläisiltä vallatusta Petroskoista käsin ja kuten muutkin rintamaradiot, se lähetti kyllä Yleisradionkin ohjelmaa, mutta tuotti myös omia alkuperäissisältöjä, kuten nykyään on tapana sanoa.
Rintamaradioiden ohjelmistoa ei tarkastettu ennakolta, joten niiden ohjelmistopolitiikka oli rennompaa ja kielenkäyttö rajumpaa, kuin valtakunnallisilla aalloilla. Aloittaessaan toimintansa syyskuussa 1941, Aunuksenkin radio ilmoitti kovin nykyaikaiselta kuulostavalla tavalla olevansa ”Suur-Suomen uusin paikallinen taajuus”.
Aunuksen radiota on ilmapiirinsä ja menetelmiensä vuoksi verrattu peräti alkuaikojen Radio Cityyn, joten ei ole ihme, että Viki Raaska operoi luontevasti tällaisessa työyhteisössä. Olihan hänkin värikäs persoona.
Viki oli jo lapsena ehtinyt saada venäläisestä rotanhäntäpistimestä takalistoonsa. Ollessaan 15-vuotias, hän toimi vapaussodassa valkoisten lähettinä ja asekuskina. Myöhemmin hän lähti Saksaan opiskelemaan sähkötekniikkaa valmistuen insinööriksi. Sen jälkeen hänestä tuli vielä radiotoimittaja, TK-mies ja Viipurin taiteilijapiireissä liikkunut, useasti naimisissa ollut boheemi.
Viki Raaskan radioselostuksia on muuten edelleen mahdollista kuunnella verkon kautta. Ne ovat hyvää ja viihdyttävää ohjelmaa jokaiselle, joka on kyllästynyt nykymedian agendakotkotuksiin ja identiteettipoliittisiin sekoiluihin.
Vikin työn myötä Aunuksen radion henki elää siis vielä tänään, eikä itse radiokaan koskaan varsinaisesti tuhoutunut, se vaan lopetti toimintansa.
Pari sanaa tästä päivästä. Menneisyyttä tutkiessani ja nykyhetkeä tarkastellessani olen tehnyt havainnon, joka ei voi voi olla yllätys kenellekään historiaa ja sen muuntuvia syklejä ymmärtävälle.
Vaikka mikään ei historiassa koskaan toistukaan sellaisenaan, ovat yhteneväisyydet tämän kesän ja vuoden 1939 kesän välillä moninaiset ja paikoin ilmiselvät.
Tuota kesää kutsuttiin myös viimeiseksi kesäksi.
Harri V. Hietikko
Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori ja kirjailija