Yleisöltä

Auringonlaskussa

Joitakin vuosia sitten HS otsikoi auringonlaskun maakunnasta. Nousevat käyrät todistivat etelän median olleen väärässä. Vanhoja varjoja kuitenkin näkyy. Yhdessä ne olisi helpompi välttää.

Anneli Jäätteenmäki herätti kiinnostukseni politiikkaan. Keskitie tuntui hänen myötään avartuvan. Se oli hyvä yritys. Muistelmat palautti mieleen vedenjakajan: ”Joku oli valmis kaatamaan pääministerin, joka oli juuri voittanut vaalit...” Puolue menetti pragmaattisena ryhtinsä. Kun Anneli sitten jaksoi jatkaa, moni kannattajakin pysyi mukana.

Perustelin 90-luvulla vaalien alla sitoutumattomuutta: ”keskusta on eri Seinäjoella kuin maakunnassa”. Puolue – vaikkapa E-P:n piiri – ei ole asetelman muuttamiseksi vaivaa nähnyt. Olisi kannattanut. Muun muassa se ja Annelin kohtelu ovat romuttaneet prosentteja.

Kun kansanedustajaehdokkaat puhuvat yhteistyöstä, he ovat yleensä Seinäjoelta. Reviirit ovat lujassa. Yksi konkreettinen hämmennyksen kohde Etelä-Pohjanmaalla on ollut maakuntahallituksen nillitys Seinäjoen Aallokko-hanketta kohtaan. On vääriä tiloja ja on liikaa. Muualla tehtyjä sote-investointeja, suurempia, ei kukaan ihmettele.

Epäluulon lietsominen maakuntakeskusta kohtaan on kovin päiväysvanhaa asiainhoitoa. Se kuluttaa menestystä tilastoissa, myös maakunnalta.

Maan päälehti kirjoitti puolitoista aukeamaa ministerin huppelihuhuista. Sama volyymi, kuin jos tulisi voitto Euroviisuista tai Putin vetäytyisi Ukrainasta.

Media määrittelee, mikä maassa on tärkeää. Mediaa ei kuitenkaan voi keskustan alamäestä syyttää. Se on saatu aikaan aivan itse. Yhtä lailla kuin maakunta–keskuskaupunki-asetelmat, yhtä lailla alamäen tienviittoina on tänään keskustan jumiutuminen menneeseen maailmaan. Siilipuolustus ja metsät, turpeet ja turkikset. Missä on kaupunkilainen, se maaltamuuttanut? Missä palkansaaja? Köyhän asia? No nyt pölähti jo hämähäkinverkko.

Aika vaatii päättäjältä paljon ryhtiä. Itsekkyyttä ei voi nostaa hyveeksi, ei liioin ongelmien siirtelyä. Suomi on vaalien voittaja, mikäli seuraava hallitus hyväksyy John Stuart Millin periaatteen: ”Koska ihminen hyötyy yhteiskunnan tuottamasta kokonaishyvästä, menneiden polvien panoksesta, hänen pitäisi palauttaa osa työnsä tuotosta yhteiskunnalle.”

Yleinen elämänkokemus ennustaa, että Suomi ei voita.

Jarmo Lintala

Seinäjoki

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje