Yleisöltä

Berliini 1945 – Moskova 2022

Jaa artikkeli

Aikaamme leimaa Venäjän rikollinen hyökkäys Ukrainaan. Tuon invaasion tavoite on kytkeä Ukraina tiiviisti Venäjään. Ukrainan sankarillinen kansa puolustautuu henkihieveriin saakka.

Vladimir Putinille on ollut karvas yllätys, etteivät ukrainalaiset tulleetkaan ”vapauttajiaan” vastaan kukkia kantaen ja leipää sekä suolaa tarjoten.

Aikoinaan USA:n presidentti Ronald Reagan luonnehti Neuvostoliittoa ”pahuuden valtakunnaksi”.

Voidaan tietysti todeta, että on väärin demonisoida nykyistä Venäjää, sillä tuon tuhatvuotisen valtakunnan historiassa Vladimir Putinkin tulee olemaan ohimenevä ilmiö, vaikka hän toiminnallaan lyökin oman leimansa naapurimaamme historiaan diktatoristen edeltäjiensä tapaan.

Nyt tuo entinen ja uudestaan suurvalta-asemaan pyrkivä ”kansojen vankila” on tehokkaasti maalannut itsensä nurkkaan ja sössinyt julkisen kuvansa perusteellisesti. Kun vielä talous sakkaa ja ihmisten eläminen kurjistuu niin seurauksia voi vain arvailla.

Jo muinaiset roomalaiset sanoivat ”tarkoitus pyhittää keinot”. Vladimir Putinin toiminnan takana on ollut lännen yhtenäisen rintaman ja viimekädessä EU:n hajottaminen. Hädän hetkellä länsi kuitenkin yhtenäistyi ja antaa tukensa Ukrainalle eri muodoissa. Neuvostoliiton palauttaminen maailman mahtitekijäksi ei noin vain onnistu.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, mihin tuota mahtiasemaa voitaisiin käyttää entistä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa? Yhdysvaltojen vastapoolina olemiseen? Ilmastonmuutoksen torjumiseen? Nälän poistamiseen tältä Tellukselta?

Kysymyksiä riittää mutta tokkopa edes Kremlin isäntä taitaa vastausta tietää, jos on niitä pitkän pöytänsä ääressä edes miettinyt!

Venäjän kuumana käyvä pohjoiskorealaismallinen kaikenkattava propagandakoneisto pitää huolen siitä, että tavallinen katurahvaskin uskoo maansa joka puolelta aina avaruutta myöten olevan vihamielisten voimien ympäröimä ja vain pääsy supervallaksi voi tuon uhan poistaa.

Maaliskuussa eräällä Moskovan Stadionilla pidettiin ”juhlatilaisuus”, jossa 11 000 euroa maksaneessa italialaisvalmisteisessa takissa esiintynyt ”johtaja” julisti sotapropagandaansa paikalle ainakin osaltaan pakotetulle yleisölle. Kesken kaiken tekniikka petti ja puhe keskeytyi.

Tästä tuli mieleeni Berliinin Sport-Hallissa maaliskuussa 1945 pidetty juhla, jossa propagandaministeri Josef Göbbels esitteli filminauhalta tankkeja, jotka todellisuudessa oli tuhottu jo kaksi vuotta aiemmin. Kuinka toivoisinkaan, että historia toistaisi itseään, kun ”Kolmas Valtakunta” kukistui kaksi kuukautta myöhemmin toukokuussa 1945.

Venäjän toimintaa leimaa brutaalius eikä keinoja kaihdeta tavoitteisiin pyrittäessä. Siitä Suomella on historiassaan karvaat kokemukset ja sotaveteraanien kalliilla hinnalla lunastama itsenäisyys ja siihen kuuluva sananvapaus.

Erkki Rantamäki

Vaasa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje