Yleisöltä

Elämänvirrassa

Jaa artikkeli

Olen jo isoäiti, mutta tuntuu kuin olisin lapsi vasta. Se lapsi, joka murehtii lapsuutensa lyhyyttä.

Se nuori, jolle päivät tulivat eteen, kun nuoruutta ei ollut enää edessäpäin.

Kävelen tienpiennarta pitkin ja mesi tuoksuu ja kaipaan nuoruutta. Se oli liian lyhyt, sitä suren. Olisin vielä nuori kerran.

Niin kuin pientareen kukat, jotka medeltä tuoksuvat, viittoisivat, tänne tule täällä elämä kukkii.

Ota meidät mukaasi maljakkoosi, siihen siniseen, vihreän pöytäliinan päälle sen koivikkotaulun eteen.

Sinne vie ja suorista liinaa vähän. Se auttaa, kun uskot edes itse siihen.

Kohta ne tulevat, lapset. Osaanko olla isoäiti? Se pullantuoksuinen. Sitä en ole, mutta tein mansikkakakun. En ottanut siitä kuvaa. Kakku syötiin samalta istumalta.

Taas se tulee, elämännälkä. Kukat tuoksuvat maljakossa ja kuiskaavat hiljaa –olet vielä nuori, sinulla on paljon jäljellä – katso, kuinka elämä kukkii ja tulee taas elämännälkä.

Suoristan vihreää pöytäliinaa ja uskon kukkien tuoksun voimaan. Lapset lähtevät kohta, koiratkin rauhoittuvat ja kaikki hiljenee. Auton ovet paukkuvat ja hiljaisuus ja tyytyväisyys yllättäen valtaavat mielen.

Elämänvirta on kukkia täynnä. Niitäkin kukkia, jotka ääneen sanotaan, silmiin katsoen. Silmistä sen parhaiten tietää, mitä toinen tarkoittaa.

Katso takaisin ja muista, mitä kukat sanoivat –Teillä on molemmilla vielä paljon aikaa jäljellä.

Katriina Risku-Vartiainen,

Vantaa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje