Yleisöltä

Eloperäiset viljelysmaamme ilmastonjäähdyttäjien silmätikkuna

Jaa artikkeli

Viime aikoina tutkijain (Luke) ja muutamien vihreiden toimesta, joihin kuuluu myös ympäristöministerimmekin, on ruvettu erityisesti korostamaan eloperäisten viljelysmaittemme osuutta kasvihuonekaasujen syntymiseen ja sitä kautta maapallon ilmaston lämpiämiseen. Eli käytännössä niin, että voimakkaasti on ryhdytty puhumaan em. peltojen ennallistamisesta, kosteikoiksi muuttamisesta ja joissakin tapauksessa metsittämisestä.

Eloperäisiä turvemaita on Suomen kokonaispeltoalasta vain kaksitoista prosenttia, joka on mitättömän pieni piste koko maapallon pinta-alasta. Näillä meidän peltopläteillämme ei ole kokonaisuuden kannalta mitään vaikutusta maapallon kasvihuonekaasujen määrään ja sitä kautta ilmaston lämpiämiseen!

Turvepeltojen osalta on myös niin, ettei kukaan tarkalleen tiedä, kuinka paljon ne todellisuudessa päästöjä aiheuttavat. Nykyinen päästöarvo perustuu hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) sopimaan laskentamalliin.

Siinä turvepellon päästöt ovat täsmälleen samat Välimereltä Lappiin. Viljelytavalla, sadolla, tai sillä, että maa on jäässä suuren osan vuodesta; Suomessa keskimäärin yli viisi kuukautta, ei ole arviolukuun vaikutusta!

Jokainen ymmärtää, että viljelyn todellisiin päästöihin vaikuttavat monet tekijät. Viherpoliittisessa matematiikassa turvepellon päästö poistuu vain poistamalla turvepelto!

Viljelysmaina multa- ja turvemaat ovat hyviä. Ne muodostavat yleensä tasaisia ja isoja lohkoja, joissa työskentely ja maan muokkaaminen ovat helppoa. Eloperäisten peltojen etuna on myös se, että typpilannoituksen tarve on vähäisempää kuin kivennäismailla, samoin vettä on yleensä hyvin kasvien käytössä.

Riittävästi kalkituilla ja salaojitetuilla turve- ja multamailla satotaso on korkeata luokkaa ja erityisesti ääriolosuhteissa päihittää tuntuvasti savikon ja köyhän hietikon antaman kasvun. Sitä paitsi, hyvin viljelty turvepelto maatumisen ja laskeentumisen kautta muuttuu jo miespolven aikana ensin multamaaksi ja ohutturpeinen melko nopeasti kivennäismaaksi, siitä allekirjoittaneella on omakohtaiset kokemukset: Muuntumisvaihe on vain silmänräpäys, verrattaessa sitä maapallon kehityskaaren vuosimiljooniin!

On tiedostettava, että Suomen, osaksi soistakin raivatut viljelysmaat ovat meille ja jopa muullekin ihmiskunnalle hyvin tärkeitä puhtaan ruuan tuottamisessa, kun ilmastonmuutoksen edetessä maailman ”edullisimmilla alueilla” maat saastuvat, aavikoituvat ja muuttuvat kasvittomiksi. Ruuasta tulee huutava puute!

Meidän eloperäisten peltomaittemme poistamiseen ei pidä suin päin ryhtyä; lisähyötyäkin saadaan, kun ilmaston lämmetessä täällä kasvuedellytykset vain paranevat!

Viherviisaat tutkijat ja päättäjät suhtautuvat omavaraiseen ruuantuotantoomme oudon yksisilmäisesti; pääosa heistä on ympäristönsuojelijoita ja ennallistajia, terävin kärki professoritason kirjanoppineita, joilta käytännön kokemus ja työelämä maa- ja metsätaloudessa puuttuu täydellisesti.

Jorma Mäki-Jussila

Peräseinäjoki

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje