Yleisöltä

EU kaivaa omaa hautaansa ja Suomi hurraa mukana

Jaa artikkeli

Valitettavasti EU on sisäisesti ja ulospäin heikko ja riitainen. Unioni ei kykene muuhun kuin pikku näpertelyyn. Sen sijaan, että Venäjälle olisi kerrottu suora kanta ilman sarvia ja hampaita, keskityttiin kahden jäsenmaan, Puolan ja Unkarin sisäisiin asioihin puuttumiseen.

Ei ole kuulunut kuin pari hassua kuukautta siitä, kun Puola päättäväisyydellään esti toverien Putin ja Lukashenkan yrityksen vyöryttää Puolan kautta Länsi-Eurooppaan kymmenien- ellei satojen tuhansien pakolaisten vyöryn.

Julminta koko touhussa on, että näille ihmisille oli heidän kotimaissaan uskoteltu, että lentämällä Minskiin ovet Eurooppaan ovat auki. Mutta Puolapa pani kovan kovaa vastaan ja esti massavyöryn Eurooppaan. En kylläkään muista kuulleeni monenkaan Euroopan johtajan kiitelleen tästä Puolaa, vaan suurin osa johtajista oli hiljaa kuin se kuuluisa k sukassa.

Nyt on EU sitten päättänyt ruveta kurittamaan Puolaa ja siinä sivussa Unkaria nk. oikeusvaltioperiaatteen vuoksi. Syynä on se, että väitetään, että näissä maissa tuomioistuimet eivät ole riippumattomia, vaan ovat hallituksen peukalon alla. Suomen hallitus on myös kurkku suorana tätä huutamassa.

Mutta herranjestas – näinhän se on kaikissa Länsi-Euroopan maissa, myös Suomessa. On tietysti selvää, ettei meillä hallitus voi määrätä haluamaansa tulosta yksittäisessä oikeusjutussa. Mutta kokonaisuudessaan koko oikeuslaitoksemme on poliittisen johdon peukalon alla. Poliittinen johto päättää tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen rahoituksesta eli resursseista. Tuomarit meillä nimittää virkaansa tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Väittääkö joku, etteivät TP ja hallitus olisi mitä suurimmassa määrin poliittisia henkilöitä.

Muistiin tulee vääjäämättä, kun eräs kaljupäinen presidentti tv-puheessaan 1965 suoraan sanoen komensi tuomioistuimia määräämään rattijuopumuksista ehdottamia vankeusrangaistuksia ehdollisten sijaan ja tuomarithan kiltisti tottelivat lukuun ottamatta Korsholman kihlakunnantuomaria, joka rauhallisesti vain totesi, että minuahan ei yksi nahkatukka komentele – kunnia hänelle.

Ajatusleikkinä voisi ajatella teoreettista mahdollisuutta, että meillä tänään olisi pyrkimässä korkeimman oikeuden virkaan henkilö, joka koulutuksensa ja työuransa perusteella olisi täysin ylivoimainen, mutta hän olisi myös julkipersu. Arvatkaapa tulisiko hän valituksi?

Matti Jaakkola

Mustasaari

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje