Yleisöltä

Euroopan on katkaistava energiariippuvuus Venäjään

Jutta Urpilainen
Jutta Urpilainen
Jaa artikkeli

Kuluvana kesänä moni on yllättynyt ikävästi ruokakaupan kassalla. Bensapumpulla lomalaiset ovat ehkä miettineet, pitäisikö sittenkin jättää sukulointi kauempana väliin ja pysytellä kotiseudulla. Työn tai muun välttämättömän syyn vuoksi autoilevien ei ole auttanut muuta kuin purra hammasta. Hyödykkeiden hintojen nousu on siirtynyt myös palveluihin.

Arjen havainnot eivät ole vääriä. Heinäkuun alun arvioiden mukaan euroalueen inflaatio laukkaa yli kahdeksassa prosentissa, Yhdysvaltojen jo yli yhdeksässä prosentissa.

Inflaatio kasvoi koronapandemian aikana, kun monimutkaisiin, kansainvälisiin toimitusketjuihin tuli häiriöitä. Toden teolla se kuitenkin alkoi kiihtyä Venäjän aloitettua helmikuussa hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. Inflaatiota ajaa erityisesti energian hinnan nousu.

Venäjän käynnistämä sota on raaka hyökkäys itsenäistä valtiota vastaan. Kansainvälinen yhteisö, EU eturintamassa, on tuominnut sen jyrkästi. Olemme hyödyntäneet koko käytössämme olevaa työkalupakkiamme sekä Ukrainan tukemiseksi että tehdäksemme selväksi Venäjälle, että kansainvälistä oikeutta ei rikota ilman vakavia seurauksia.

Venäjälle asetetuilla talouspakotteilla on kahtalainen merkitys. Ne ovat poliittinen viesti Venäjän johdolle, ja toisaalta heikentävät sen kykyä jatkaa hyökkäystään. Pakotteet eivät ole mielivaltaisia, eikä niitä ole asetettu kevyin perustein. Päinvastoin EU on edennyt pakotteiden asettamisessa askel kerrallaan ja ruuvia kiristäen. Myös diplomatialle on annettu mahdollisuuksia, mutta Venäjä ei ole ollut siitä kiinnostunut.

Pakotteet tuntuvat kipeinä myös meille eurooppalaisille. Se on sodan – tai rauhan – hinta, joka meidän on hyväksyttävä. Vaihtoehto olla tekemättä mitään on varmasti raskaampi. Hinta on siis maksettava yhdessä ja oikeudenmukaisesti, ja jäsenmaiden tulisi kohdistaa tukitoimet heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien tukemiseen.

Jo ennen sotaa Venäjän väitettiin käyttävän energiaa, erityisesti maakaasua, poliittisena aseena. Viimeistään nyt tämä on selvää, kun Venäjä on rajoittanut ja jopa katkaissut energiatoimituksia Eurooppaan. Tämä osoittaa sen, miten tärkeää Euroopan on katkaista energiariippuvuutensa Venäjästä.

Jälkiviisaasti voi sanoa, että Suomi on ollut energiapolitiikassaan varsin viisas ja venäläiseen tuontienergiaan liittyviä riskejä on ennakoitu. Valitettavasti osassa jäsenmaista tilanne on huomattavasti vaikeampi. Tähän haasteeseen on tartuttava nopeasti – mahdollinen energia- ja kaasupula ilmojen kylmetessä vaikuttaisi välillisesti koko Euroopan talouteen, myös Suomeen.

EU-tasolla toimiin on jo ryhdytty: jäsenmaiden välistä koordinaatiota ja yhteishankintoja lisätään, kaasun tuontiväyliä monipuolistetaan, varastoja kasvatetaan ja kunnianhimoa uusiutuvan energian käyttöönoton suhteen kasvatetaan. Tulevan ennakointiin ja sopeutumiseen liittyi myös komission uusin tiedonanto talven energiavarautumisesta.

Yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä. Myös energian säästämistä joudutaan miettimään, jotta Eurooppa selviäisi kunnialla ensi ja sitä seuraavasta talvesta. Siksi komissio esitti jäsenmaille suosituksia toimenpiteistä, joilla säästöjä voitaisiin saada aikaan ilman, että toimet vahingoittavat taloutta tai kotitalouksia. Me selviämme tästä, kun pidämme yhtä.

Jutta Urpilainen

Komissaari

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje