Hei, sinä eduskuntavaaliehdokas! Tiedätkö, millainen on oikea metsä? Emme tarkoita sitä perikunnan talousmetsää, missä puut muodostavat suoria rivejä. Kuljemme vihreän portin tuolle puolen, jossa puukaverit toivottavat tervetulleeksi.
Avaa silmäsi, katsele hitaasti ympärillesi ja keskity. Montako puulajia näet yhdellä vilkaisulla, tusinan vai enemmän? Tiedätkö montako puulajia Suomessa kasvaa? Huomaatko puiden eri-ikäisyyden? Toiset ovat kasvaneet jo Venäjän vallan aikaan tai kauemminkin, niin kuin tuo vanha petäjä. Sen kilpikaarna on kuin miehen kämmen. Tai tuo kuusi, joka on naavan peitossa, näyttää siinä kasvavan luppoa ja karvettakin. Eikö olisikin hienoa, jos saisimme halata samoja puuyksilöitä kuin Gallen-Kallela tai Sibelius?
Silmäile metsän kerroksellisuutta, miten monta kerrosta löytyy? Tunnistatko pensaita ja varpuja? Näkyykö maapuita tai muita eri vaiheessa olevia lahopuita? Lahopuun merkitys metsäekosysteemille on valtava, siitä riippuvaisia eliöitä on noin 5 000. Puillekin tulisi turvata arvokas vanhuus ja kuolema.
Jalka painuu joustavan pehmeään ja paksuun sammalikkoon. Kulku on hiljaista ja äänetöntä. Monenkirjava sammalpeite vuoraa näkymättömiin kivenlohkareet, kauan sitten kaatuneet rungot, lähteikön ja pienen puron, josta vaimea solina kuuluu. Vettä tekisi mieli maistaa, onkohan se juomakelpoista. Veden ympärillä on oma mikroilmasto ja eliömaailma. Aisti, haistele, kuuntele. Tunnistatko linnut äänestä tai näetkö eläinten jälkiä? Osa on näkyvämpiä kuin toiset. Huomaatko muuta kasvillisuutta? Lajikirjo voi yllättää runsaudellaan pienellä alalla.
Mistä löydät luonnontilaisen metsän? Näitä postimerkin kokoisia alueita on vaikea löytää, vaikka Suomi mielletään metsämaaksi. Eihän sen näin pitäisi olla? Metsä on verkostomainen ekosysteemi. Se on kuin palapeli, jossa yhden palan poistamisella voi olla arvaamattomia seurauksia.
Metsässä kulkemisen pitäisi olla kiireetön tapahtuma, jolloin voi keskittyä yksityiskohtiin eikä suorittamiseen. Tarvitsemme säännöllisesti luontoaltistusta voidaksemme hyvin. Kännykkä ja muut tekniset laitteet voi jättää pois. Toki lajintunnistusta auttavat monet sovellukset. On mielenkiintoista, että Suomessa voi havaita liito-oravia erityisesti kaupunkimetsissä. Jopa suurpedot uskaltautuvat taajamametsiin, koska ne etsivät helppoa ravintoa.
Nykyisin tehotuotanto ulottuu jo metsiin vaatien tuottoa ihmisiässä. Hiili vapautuu keskimäärin viidessä vuodessa pikakasvatetuista puutuotteista. Hiilen tulisi säilyä yhtä pitkään tuotteissa kuin luonnonvaraisessa puussa.
Suomalaisella metsäosaamisella jatkuvassa kasvatuksessa saadaan sama tulos kuin puupeltoja niittämällä. Monimuotoiset ja luonnolliset metsät ovat kullan arvoisia, olivatpa ne sitten taajamissa tai korvessa. Tehdään vain harkittuja metsänhoitotoimenpiteitä, ettei hakkuiden määrä ylitä kasvua. Ehkäistään luontokato – tehdään luontoteko.
Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta kaadetun metsän paluu kestää niin kuin Ruususen uni, sata vuotta. Nyt avohakattu metsä on vasta vuonna 2123 metsä. Jätetään avohakkuut jo unholaan.
Seuraavalla hallituskaudella toivomme, että metsien suojeluarvo tunnistetaan, hakkuut pidetään maltillisella tasolla ja talousmetsissäkin suositaan monimuotoisuutta säilyttäviä menetelmiä.
Heli Hämäläinen
puheenjohtaja
Marjo Lehtisalo
toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjanmaan piiri ry