Suomalaisten sanomalehtien pitkäaikainen perinne on ollut lihavoida henkilönimet silloin, kun ne mainitaan uutisissa ja artikkeleissa ensimmäisen kerran. Jossain lähihistorian vaiheessa Ilkka-Pohjalainen on luopunut tästä käytännöstä, mikä minua suuresti surettaa ja sydämelleni käy.
I-P noudattaa painetussa lehdessä tosin kaksoisstandardia, jossa henkilönimien lihavointi puuttuu lehden oman toimituksen artikkeleista mutta on entisellään Lännen Median yhteisaineistossa. Päivittäin on havaittavissa näiden kahden esitystavan luettavuuden ja käytettävyyden suuri ero.
Henkilönimien lihavointi helpottaa sen hahmottamista, kenestä artikkeli kertoo tai keitä siinä on haastateltu. Nämä selviävät nopealla vilkaisulla ja saattavat ratkaista kiireisen lukijan arjessa koko artikkelin lukemispäätöksen. Aivan erityisellä tavalla nimien lihavointi tukee siis silmäilevää lukemista.
Artikkelin otsikko tai kuvitus nostavat usein esille henkilön, jonka lausunnot tai edesottamukset kiinnostavat lukijaa muiden näkemyksiä enemmän. Lihavoinnilla voidaan osoittaa, mistä artikkelin kohdasta alkaen juuri nämä tiedot ovat luettavissa.
Vaikka kuinka haluaisimme eroon henkilökeskeisestä julkisuudesta, edelleen yksittäiset ihmiset tekevät ja tutkivat asioita, ovat niistä jotakin mieltä tai antavat lausuntoja. Näiden ihmisten nimien tekninen korostaminen sanomalehtitekstiä lihavoimalla ei ole henkilökeskeisyyttä vaan lukijoiden palvelua.
Maamme suurin päivälehti, Helsingin Sanomat, uudisti reilut kaksi vuotta sitten artikkelien julkaisutapaa ja poisti henkilönimien lihavoinnin. Runsaan lukijapalautteen vuoksi lehti palasi kuitenkin vanhaan hyvään tapaan jo parin viikon kokeilun jälkeen. Tiedossani ei ole, missä määrin I-P on saanut tästä aiheesta palautetta, mutta pidettäköön tätä kirjoitusta sellaisena.
Jussi-Pekka Rauha
Seinäjoki