Yleisöltä

Hiljainen tienoo, hämyinen maa

Jaa artikkeli

Pakolaisjonot, joissa on äitejä, lapsia ja vanhuksia kiirehtivät pakoon Ukrainan sotaa. Hälytyssireenit ulvovat kaiken aikaa. Paikan päälle sodan keskelle jää liikuntakyvyttömiä vanhuksia ja kenties vammaisia. Synnytyssairaaloita ja muitakin sairaaloita pommitetaan. Siviilien evakuointirauha ei onnistukaan.

Aina vain koveneva sota tappaa yhä enemmän pakenevia siviilejä ja sotilaita molemmin puolin rintamaa. Venäläisten ja ukrainalaisten sotilaiden joukossa on teinejä ja ampumakoulutusta saamattomia nuoria poikia, melkein lapsia. Haastatelluilla pakolaisilla on lasiset katseet.

Lopulta he sortuvat itkuun, jolle ei meinaa tulla loppua.

Emme olisi uskoneet, että koskaan näin hirvittävien ja mannerlaattoja siirtelevien, järkyttävien tapahtumien keskelle olisimme joutuneet. Konsertteja ja mielenosoituksia järjestetään. Humanitääristä apua annetaan runsain määrin. Aseapuakin toimitetaan.

Olemmeko kuitenkaan asian ytimessä? Saako Ukraina todellista sota-apua, jota he tuskaisina pyytävät ja rukoilevat?

Vastaus on meille selvä. Länsi ei voi mennä sotilaallisesti apuun, kun siitä voisi eskaloitua yhä suurempi sota, jossa olisi ydinaseiden uhka. Natokaan ei voi mennä apuun samasta syystä.

Tämä kaikki on laittanut meidät tekemään joukon relevantteja kysymyksiä. Kantavatko lapsenlapsemme ja me itse ukrainalaisista tänään ja tulevaisuudessakin yhtä kovaa traumaa, kun saksalaiset kantavat juutalaisten kohtaloista vielä tänä päivänä, kun apuun ei kuitenkaan sotilaallisesti mennä?

Olemme järkyttyneitä ja peloissamme. Oman maan ja kansankin kohtaloa tulee mietittyä, joskus pelkoon saakka. Välillä pelko onneksi hälvenee.

Salaa itseltämme mietimme, minne lähtisimme, jos sota joskus kohdalle osuu? Mietimme, niin kuin Riitaoja Tuntemattomassa sotilaassa. ”Jos kientää, niin ossuuko kohdalle?”

Puhtaat järkisyyt eivät tunnu auttavan joka lähtöön. Nato-huolet painavat. Vaakakupissa on nyt kaksi puolta, niin kuin presidentti Niinistö sanoi. Omat mielipiteemmekin vastaavat ja kysyvät yhtä aikaa. Natoon vai ei -sanat käyvät omissakin aivoissamme kovaa vääntöä.

Muutama doktriini on nousemassa kumminkin pöytään. Meillä on suuri enemmistö päättäjiä, kansanedustajia, upseereita, presidentti, pääministeri ja kansankin mielipiteitä on kyselty. Kannattaisiko meidän luottaa heidän mielipiteisiinsä? Minkä päätöksen he nyt tekevätkään.

Luotetaan niihin ihmisiin, joilla on enemmän tietoa ja näkemystä asioista kuin itsellämme.

Nyt sanotaan, että on rukouksien aika ja ne helpottavat. Kuinka hyvin tähän nyt sopivatkaan ukrainalaisen laulun sanat.

”Hiljainen tienoo hämyinen maa” on kaunis ja herkkä ukrainalainen laulu, joka päättyy: Rukoillen käännyn puoleesi sun. Johdathan Herra kotiini mun.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje