Yleisöltä

Hiljaiset perivät maan – loistavaa taidetta, mutta ei historiaa

Jaa artikkeli

Katsoin Ilmajoen musiikkijuhlilla oopperan ”Hiljaiset perivät maan”. Siinä oli esiintyjinä lukuisia erinomaisia oopperalaulajia kuten Ville Rusanen, Sanna Iljin ja Mari Palo. Näyttelijä Taneli Mäkelä teki loistavan roolityön Lapuanliikkeen johtajan Vihtori Kosolan puheroolissa.

Oopperan juoni ei itsessään ole kovin vakuuttava. Fiktiivinen rakkaustarina opettajana työskentelevän lapualaisen nimismiehen tyttären ja vankileirillä olleen kommunistimiehen välillä, Romeo ja Julia- muunnelma sijoitettuna 1920–30-lukujen vaihteen Lapualle, on mielestäni traagisuudessaan epäuskottava.

Avioliittoja punaisten ja valkoisten perheiden jälkeläisten välillä solmittiin oikeastikin, mutta yleensä niihin ei sisältynyt sen kummempaa dramatiikkaa eikä ruumiita tullut.

Oopperan henkilöhahmoista ovat historiallisia Lapuanliikkeen johtaja Vihtori Kosola, Lapuan yhteiskoulun rehtori Hilja Riipinen ja seikkailijatar Minna Craucher. Heidät on kuvattu melko hyvin aitojen esikuviensa mukaisesti.

Oopperan kuvitteelliset henkilöhahmot, erityisesti nahkatakkiin pukeutuva ja kommunisteja öisin muiluttava rovasti sekä laittomuuksia sormien läpi katsova nimismies sen sijaan ovat irvokkaita ja yliampuvia.

Suurin osa oopperan tapahtumista on keksittyjä. En ymmärrä miksi, koska Lapuanliikkeen oikeassakin historiassa olisi ollut ihan riittävästi oopperaan sopivia dramaattisia tapahtumia.

Kieltämättä tästä oopperasta tuli mieleen myös Arvo Salon musiikkinäytelmä ”Lapualaisooppera” vuodelta 1966, joka käsittelee samaa aihepiiriä. Maailmankuvaltaan nämä teokset muistuttavatkin toisiaan.

”Hiljaiset perivät maan” kuvaa fasistit Venäjän keisarivaltaa ja sääty-yhteiskuntaa kaipaavina äärivanhoillisina. Myös esikuvat Mussolinin Italiassa mainitaan tunnollisesti.

Vastaavasti oopperassa unohdetaan miten suomalaiset kommunistit 1930-luvun alussa kannattivat avoimesti Neuvostoliittoa ja pitivät jopa Suomen itsenäisyyttäkin tarpeettomana.

Oopperan ”Hiljaiset perivät maan” historiakäsitys on mustavalkoinen. Kaikki ovat joko fasisteja tai kommunisteja. Henkilöhahmoissa ei ole yhtään keskustalaisia porvareita tai maltillisia sosiaalidemokraatteja. Kuitenkin he olivat ”hiljaisia jotka perivät maan”.

Lapuanliike sai sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset suomalaiset pohtimaan mitkä arvot ovat meille tärkeitä.

Emme halunneet fasismia, mutta emme kommunismiakaan.

Tämä mahdollisti suuren kansallisen yksimielisyyden vuosina 1939–45.

Jukka L. Pasanen

keskustahenkinen historioitsija

Seinäjoki

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje