Yleisöltä

Hyvän johtamisen kompastuskivet

Johtamista on tutkittu paljon ja näyttöön perustuvaa tietoa on runsaasti käytettävissä siitä, minkälaista on hyvä johtaminen. On syntynyt erilaisia lähestymistapoja eli ns. johtamisfilosofioita. Yksi niistä on palveleva johtaminen.

Oli ilo katsoa ja kuunnella Iso-Britannian Charles III:n kruunajaisia, kun papisto toi puheissaan toistuvasti esille toisten palvelemisen merkityksen yhtenä tärkeimpänä johtajan tehtävänä. Isoissa organisaatioissa tämä tarkoittaa, että ylin johtaja on tietoinen mitä alemman tason johtajat häneltä odottavat ja miten hän voi palvella ja auttaa heitä saavuttamaan sovitut tavoitteet. Lähiesihenkilöt puolestaan palvelevat ja mahdollistavat henkilöstön ja asiantuntijoiden tuloksekkaan ja tehokkaan työskentelyn. Edellä kuvattu edellyttää keskusteluyhteyttä, jonka avulla johtaja pysyy ajan tasalla tuen tarpeista.

Tiedonkulku on yksi perinteinen johtamisen ongelma. On turha odottaa, että organisaatio/ yritys toimii tuloksekkaasti, ellei toimintaa ja uudistuksia koskeva tieto leviä läpi koko organisaation. Laaditaan toimintaa ohjaava strategia, jota ei kunnolla käsitellä organisaation eri tason kokouksissa; voiko odottaa, että ko. strategian sisältö tulee koskaan toteutumaan?

Päätöksenteossa arkailu säästö- ja toimintatapoja koskevissa muutostilanteissa on tavallista. Asioihin tarttuminen ja niiden eteenpäin vieminen on monen johtajan kompastuskivi. Alemmalta tasolta tulleita ehdotuksia asioiden käsittelemiseksi ja linjausten tekemisiksi tai toiminnan uudistamiseksi ei huomioida, eikä niihin reagoida. Tämä saattaa olla erittäin vahingollista organisaation/yrityksen toiminnalle.

Turhat ja huonosti suunnitellut kokoukset ovat tätä päivää monissa organisaatioissa. Vähin vaatimus on esityslistan olemassaolo. On ajan hukkaa kokoontua vain vaihtamaan kuulumisia. Kokousten pitäisi olla informaation välittämisen, suunnittelun, tavoitteiden asettelun ja päätöksenteon muoto. Jos jotain päätetään, pitää myös sopia vastuuhenkilöistä, aikatauluista ja seurannasta.

Johtajuuden omaksumisessa on usein ongelmia. Johtajaksi valittu voi vierastaa johtajuutta ja pyrkii olemaan vain yksi muista. Johtaja voi kokea epävarmuutta tehtävässään ja pitää siksi etäisyyttä henkilökuntaan, kun ei ole uskallusta kohdata ihmisiä. Henkilökunta kuitenkin odottaa, että johtaja on sinut johtajuutensa kanssa ja käyttäytyy sekä toimii sen mukaisesti.

Tutkimuksissa on noussut esille eläkeikää lähestyvien johtajien suhtautuminen työhönsä. Toiset jatkavat työtään aktiivisesti ja innostuneesti loppuun asti. Toisilta loppuu kiinnostus työhön ja vastuualueen kehittämiseen jo muutamia vuosiakin ennen eläkkeelle pääsyä. He muuttuvat passiiviksi, nyhjäävät toisarvoisten asioiden kanssa ja odottavat vain työuran loppumista. On organisaatioita, joissa osapuolet pystyvät sopimaan, että ko. kaltaiset henkilöt siirretään loppuajaksi muihin tehtäviin, etteivät aiheuta liikaa vahinkoa organisaation toiminnalle.

Johtajan ja esihenkilön tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisten johtamisessa ovat mm. toisten ihmisten kunnioittava kohtelu, avoimuus, rehellisyys, rauhallisuus, johdonmukaisuus, aito välittäminen henkilöstön jaksamisesta ja hyvinvoinnista sekä halu tehdä hyvää toiselle. Luottamus siihen, että jokainen pyrkii tekemään parhaansa, on tärkeää.

Hyvän johtajan ominaisuuksia ovat myös kiinnostus alaisten työtä kohtaan sekä heidän motivointi ja kannustaminen kohti sovittuja tavoitteita. Vapauden ja itsenäisyyden antaminen, yhteydenottoihin vastaaminen, positiivisuus ja ystävällisyys, kyky kommunikoida ihmisten kanssa sekä hyvästä työstä kiittämisen taito ovat myös asioita, joita hyvältä johtajalta odotetaan.

Johtamisosaamista on viime aikoina arvosteltu kovasti. Uudet, nuoret johtajat eivät ole useinkaan saaneet johtamiskoulutusta ja aloittavat johtotehtävissä kokemattomina, vailla ymmärrystä tehtävän haasteista. Toiset hakeutuvat heti oma-aloitteisesti johtamiskoulutukseen, toiset uskovat enemmän kokemuksen mukanaan tuomaan kehittymiseen ja oppimiseen. Kaikista johtajista ei tule koskaan hyviä johtajia, koska he ovat henkisesti kehittymättömiä. He ovat itsekeskeisiä ja uskovat, että yksin tehdyt toimintaa koskevat päätökset ovat parhaita. He kohtelevat muita ihmisiä alentavasti eivätkä piittaa siitä, minkälaisia tunteita he toimillaan ja sanoillaan alaisissaan ja kollegoissa aiheuttavat.

Merja Sankelo

terveydenhuollon tohtori, hoitotieteen dosentti

Turun yliopisto

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje