Vaikka taloutemme onkin haasteellisessa tilanteessa, on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kantokyky kyettävä turvaamaan. Tämä on niin nykyisyyden kuin tulevaisuudenkin kannalta ensiarvoisen tärkeä tehtävä, jotta kykenemme huolehtimaan ihmisten terveydestä, hyvinvoinnista sekä työkyvystä. Tässäkin mielessä tämä on niin työllisyyden kuin taloudenkin näkökulmasta tärkeä tehtävä, jotta meillä olisi työkykyisiä ihmisiä, työntekijöitä, joita ilman palvelut ja yritykset eivät pysyisi pystyssä. Tämä on myös kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta erittäin tärkeä asia. Tämän kantokyvyn turvaamiseen olennaisina tekijöinä vaikuttavat rahoitus sekä riittävä ja osaava henkilöstö.
Oli kyse sitten sosiaali- ja terveydenhuollosta, varhaiskasvatuksesta tai mistä tahansa peruspalvelusta, on alan henkilöstön veto- ja pitovoima merkittävässä asemassa, koska ilman riittävää ja osaavaa henkilöstöä eivät mitkään näistä palveluista toimi.
Hoitohenkilökunnan riittävyys on ollut tiedostettu huolenaihe. Hoitajapulasta on puhuttu jo pitkään kuin myös tähän liittyen alan veto- ja pitovoimasta ja syystäkin. Toissa vuonna saavutettu alan palkkaratkaisu oli jo hyvä edistyksen askel eteenpäin, mutta nykyisen hallituksen tekemä politiikka on kuin märkä rätti kasvoille tälle edistykselle.
Sote-rahoituksen kiristykset uhkaavat niin palveluiden saatavuutta kuin koko sote-uudistuksen toimeenpanoakin. Sen sijaan, että vasta alkutaipaleella oleville hyvinvointialueille olisi annettu rauhassa aikaa käynnistää toimintaansa, on maamme hallitus toimillaan ajanut hyvinvointialueet ahtaalle, pakottaen nämä säästöpaineiden alla toteuttamaan toimenpiteitä, jotka vaikuttavat niin palveluihin kuin henkilöstöönkin, mm. yksiköiden lakkauttamisten, lomautuksien ja henkilöstön etuisuuksien karsimisen merkeissä. Tähän päälle vielä hallituksen ajamat työelämäheikennykset ja aikuiskoulutustuen poisto.
Kaikki tämä aikana, jolloin palvelun tarve kasvaa koko ajan väestön ikääntymisen myötä, myös kasvaneet mielenterveysongelmat väestössä vaikuttavat osaltaan merkittävästi palvelujen tarpeeseen.
Jokainen meistä tarvitsee jossain kohtaa elämäänsä hoitoa ja hoivaa, apua ja tukea. Meistä jokainen voi sairastua tai joutua onnettomuuteen. Siksi olisi erittäin tärkeää jokaisen vallan kahvassa olevan ihmisen pysähtyä hetkeksi miettimään asioita omalle kohdalleen. Itse olen vankka julkisten peruspalveluiden kannattaja, mutta oli se järjestelmä tai malli sitten mikä hyvänsä, millä palvelut toteutetaan, jää se toissijaiseksi asiaksi, jos ei ole enää tarpeeksi heitä, jotka niitä palveluita pyörittävät. Siispä jokaisen vallassa olevan päättäjän tulisi vakavasti pohtia kysymystä, kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa. Olivat kyseessä sitten palveluiden käyttäjät, palveluiden toiminnasta vastaavat ammattilaiset tai palveluista päättävät tahot, on loppupeleissä kyse ihmisistä. Ihmiset ovat tärkein pääoma, jota meillä on. Pidetään tästä pääomasta huolta.
Eetu Ojaniemi (sd.)
Seinäjoki