Inhimillinen laitoshoito

Laitoshoito mielletähän suurimmaksi osaksi vanhusten hoitolaitoksiksi. Erinlaaset elämän sattumukset kuitenkin sitouttavat kaikenikääsiä turvautumahan tähän vaihtoehtohon. Inhimillisen elämän, myönteisten kokemusten, elämänilon säilyttämiseksi toivon uuren sotekuvion tuavan järkeilyä tähän asiahan.

Puhutahan työntekijöören uupumisesta hoitoalalla, rasitusvammoosta, sairaslomista ja tekevien käsien riittämättömyyrestä.

Työvoiman saanti on haastavaa ei pelkästänsä huonon palkkauksen takia, vaan työn haasteellisuuskin vaikuttaa: on nostamista, kääntämistä ja vääntämistä.

Miksi esimerkiksi vanhukset piretähän liijan huonokuntoosiksi asti kotona? Miksi heille ei suora asumista tuetus ympäristös, itte tehren valinnan tuen määrästä ja tarpehesta? Esimerkiksi tänään laitan ittelleni ruuan, mutta huomenna voisinkin kävellä ruokasalihin kaikkien muiren mukahan valmiisehen pöytähän.

Puhumattakaan että jaksan tehrä tavalliset viikkosiivot ihan aikanikin kuluksi itte, mutta juhlapyhien alla olis kiva saara apua ikkunooren pesuhun ja karteekien vaihros.

Miksi istuusin kotona yksin ja orottaasin, että naapuri taikka sukulaaset kävähyttääsivät tai soittaasipas eres lehtimyyjä!

Täälä on juttuseuraa muista asukkahista tai henkilökunnan kans voi vaihtaa ajankohtaasia kuulumisia.

Sekä voin tulla ja mennä vapahasti omihin harrastuksihini, kyläällä ja hoitaa omia asiootani asumismuorosta huolimata.

Pienille paikkakunnille investoosin intervallipaikkoja. Koska omaaset ovat lähellä, pääsisivät vaivattomasti kattomahan omaistansa, näin yleisten kulkuyhteyksien puuttuminen kaupungihin ei haittaasi. Sekä, intervallipaikkoja tarvittevat kaikenikääset, kaiken tasooset ihmiset nuaresta, aikuusehen ja vanhuksehen.

Uuret sotekuviot on mahdollisuus kehittää, avata ja luoda uutta ei vain karsia.

Merja Rintamäki (kesk.)

aluevaaliehdokas

Vaasa

    Jaa artikkeli