Jatkuvuus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on parasta

Ilkka-Pohjalainen pyysi neljältä tohtorilta arvioita Suomen asemasta eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä. Heistä kaksi, Pekka Visuri ja Seppo Kääriäinen antavat realistisen ja selkeän arvion Suomen asemasta jatkumona hyväksi osoittautuneesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Otteita VTT Seppo Kääriäisen arviosta: ”Suomi ottaa realistisesti huomioon ympäristönsä olosuhteet ja niiden muutokset lähellä ja kaukana. Pyrkimys vahvistaa kansallista liikkumatilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut viisautta. Se on ollut pitkä linja. ’Sotilasliittoon kuulumattomuus’ (termi v. 2007) on osa tätä ajattelua. Suomen sillanrakentaja rooli idän ja lännen välillä puolueettomuuspolitiikastamme lähtien tunnetaan positiivisesti maailmalla. Ajatus sillan rakentamisesta ilman suurenteluja on edelleen elossa... Niinistön ’Helsingin henki’ - hanke kertoo Suomen ulkopolitiikan historiallisesta jatkuvuudesta. Vuoropuhelu ja liennytys ovat pienen valtion, kuten Suomen etu.”

Otteita VTT Pekka Visurin arviosta otsikolla: ”Peruslinjan muutokseen ei aihetta: Pohjoisen Euroopan turvallisuuspolitiikan tilanne on nykyisin paljon rauhallisempi kuin kylmän sodan aikoihin... Toisaalta Suomi sijaitsee edelleen sotilaallisesti merkittävän Venäjän naapurina ja sen strategisesti tärkeiden Pietarin ja Murmanskin alueiden läheisyydessä... Jo Paasikiven linjana tunnetun perusajatuksen mukaisesti Suomen on huolehdittava omasta turvallisuudesta ja nimenomaan siten, ettei Venäjällä epäillä Suomen antavan aluettaan sen vihollisen käyttöön. Tämä geopoliittinen ja geostrateginen realiteetti on nähtävillä olevassa tulevaisuudessa edelleen otettava huomioon turvallisuuspolitiikan linjauksissa.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on luonnollisesti muuttanut Suomen roolia kansainvälisessä politiikassa. Suomi voi osallistua laajemmin erilaisiin taloudellisiin toimintoihin tai toisaalta joutuu ottamaan kantaa moniin kaukaisten alueiden kysymyksiin, mutta omaa turvallisuutta koskevat ratkaisut ovat kuitenkin ensi sijassa omalla vastuulla. Niitä ei voi antaa muiden hoidettavaksi... Suomen harjoittama turvallisuuspolitiikka on saanut laajalti kansainvälistä tunnustusta, mikä muodostaa merkittävän pääoman myös tulevaisuutta ajatellen.

Olosuhteiden muutokset tuottavat luonnollisesti korjaustarpeita myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan käytäntöihin, mutta peruslinjan muutokseen ei ole nähtävillä aihetta. Tämä on myös todettu juuri eduskunnan käsittelyssä olleessa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.”

Jukka Tarkalla ja Lasse Lehtisellä on molemmilla hinku luovuttaa turvallisuuspolitiikan hoito sotilasliitto Natolle. Lehtinen jopa solvaa ”kansakunnan enemmistöä suomettuneeksi”, kun se ei kannata Natoon liittymistä. Tarkalle ”Venäjä on edelleen Suomen suurin turvallisuus ongelma.” Tällaista löytyy Tarkan tekstistä: ”Suomella on ensi kertaa historiansa aikana sellaista, mitä länsi arvostaa ja tarvitsee. Sillä on kyky ja tahto puolustaa rannikko- ja saaristovyöhykettään tavalla, joka hyödyttää Baltian ja Ruotsin puolustusta. Natolla on luontainen tarve tukea kriisitilanteessa ilma- ja merivoimillaan Suomen rannikkopuolustusta.” Edellä olevakin vahvistaa Visurin sanoin, ”ettei Suomen pidä omaa turvallisuuttaan koskevia ratkaisuja antaa muiden hoidettaviksi”.

Risto Kuivaniemi

Lappeenranta / Ilmajoki

    Jaa artikkeli