Yleisöltä

Jumalanpalvelusmusiikkiin tarvitaan todellinen uudistus

Nykyajan elämä on hektistä. Työ vaatii paljon ja vapaa-aikakin on ohjelmoitu täyteen toimintaa. Varsinkin lapsiperheissä. Kaipaamme mahdollisuutta hiljentyä ja rauhoittua.

Kirkossa ihmisellä on mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua. Mutta kirkot ammottavat tyhjyyttään ja sunnuntain jumalanpalveluksissa käy harmittavan vähän ihmisiä. Näen, että osasyynä on se, että klassinen urkumusiikki tuntuu vieraalta useista ihmisistä.

Haluan, että perinteinen ja uusi kirkkomusiikki – gospel – voisivat elää sulassa sovussa ja että resurssit jaettaisiin niiden kesken tasapuolisemmin. Kirkkokäsikirja edellyttää kaksi pakollista virttä. Muuten voi käyttää mitä tahansa sopivia lauluja. Messuun pitäisi uskaltaa mahduttaa useampaa musiikkityyliä ja käyttää säestykseen erilaisia soittimia.

Erilaisia messuja toteutetaan meillä Vaasassa projektiluontoisesti, mutta vapaampi musiikkityyli näkyy huonosti sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa. Kevyttä musiikkia on seurakunnan messuissa vähän, vaikka sen asema on paranemassa.

Halu palvella kaikkia jäseniä tulisi näkyä myös päiväjumalanpalveluksen musiikkisisällössä säännöllisesti ja riittävän usein. On hyvä kuulla omaa musiikillista äidinkieltään. Viihdyn sellaisessa messussa, jossa käytetään sekä urkuja että gospelmusiikkia.

Kevyen musiikin toteutuksessa voimme samalla aktivoida maallikkoja mukaan messun toteutukseen. Kiristyvän talouden takia kirkon tulee muutenkin ottaa maallikot enemmän mukaan toiminnan toteutukseen. Esimerkiksi suntion apulaisena voisi olla maallikoita. Ei ovien avaamiseen ja sulkemiseen tarvita aina palkattua työntekijää vaan ammattisuntion rinnalla voisi olla vapaaehtoisia, ns. kirkkoväärtejä.

Olli Autio

Vaasan kirkkoneuvoston varapj.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje