Yleisöltä

Kesä on tuloillaan

Lepänlehdet ovat vielä pieniä. Kesä on kumminkin tuloillaan. Kuva on Kaskisista.
Lepänlehdet ovat vielä pieniä. Kesä on kumminkin tuloillaan. Kuva on Kaskisista.
Kuva: Katriina Risku-Vartiainen
Jaa artikkeli

Saaren takaa kuuluvat joutsenten trumpettiäänet. Merihanhet lentävät pareittain länttä kohti. Pilvet ovat kiharalla horisontin yllä. Lokit ja tiirat lentelevät onnessaan, pitkissä kaarroissa taivaan sinessä. Joskus tiira äkkiä sukeltaa merenpinnan sineen. Tuuli ei anna elettäkään.

Lepänlehdet ovat vielä pieniä. Kevät on selvästi paljon myöhässä. Linnut ovat vasta hautomassa. Puuliiterissä on mustarastaan pesä. Lemmikit ja puna-ailakit antavat nekin odotella loisteliasta, ihanaa kukintaansa.

Ovet ovat nyt levällään auki kesäkotiin.

Keittiön pöydän päähän, johon tuolta ”äitikuusen” latvuksen vierestä on ilta-aurinko paistanut vuosikymmenistä toiseen. Ihmiset vain ovat vaihtuneet. Jotkut heistä ovat vuorollaan lähteneet jo lopullisesti.

Äiti viipyilee muistoissa. Mieleen palaa viimeinen keskustelu isän kanssa, tässä keittiön pöydän päässä. Elämästä luopumisesta siinä keskusteltiin. Olit kovin sairaan näköinen ja minun kävi sinua sääliksi. En olisi millään halunnut luopua sinusta vielä. Mutta huumorimiehenä osasit tähän vakavaan asiaan lisätä sopivia mielipiteitäsi ja menimme vähän paremmalla mielellä nukkumaan. Uudet aamut tuovat taas tänne aurinkoisia päiviä ja kenties uusia ihmisiä ja uusia ajatuksia.

Tukkasotka lennähtää levottomana liiterin katolle. Sillä voi olla pesä tässä aivan lähellä. Meriharakka antaa varoitusääniä, vaikka sitä ei näy. Keskustelu vesilinnuista saa uutta vauhtia. Haahkoja oli pari vuosikymmeniä sitten suuriksi ”haahkamammalaumoiksi” asti. Nyt ei niitä juurikaan ole näkyvillä. Merikotkien määrän lisääntyminen on ollut niille kohtalokasta. Supikoirat ja minkit ovat voineet koitua niiden kohtaloksi. Merimetsoja ei tässä kohtaa Selkämeren rantoja juurikaan ole.

Ajatellaan nyt kumminkin, että meillä on vielä koko ihana kesä edessä.

Kukat puhkeavat kukkimaan jokainen vuorotellen. Muistellaan, miltä kielot ja syreenit tuoksuvat. Monin paikoin tuomikin on jo kukassa.

Mieleen tulee vielä melodia laulusta Uralin pihlaja. ”Illan tuuli soittaa jo latvaa pihlajan” … ”Kohta pihlajakin kukkii ja… kaupunkien pauhu jää taakse viimeinkin”.

Nyt on kesä tuloillaan. Nauttikaamme siitä koko sielumme ja sydämemme voimalla. Tulevaa kesää ei voi muuta kuin rakastaen odottaa.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa/Kaskinen

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje