Yleisöltä

Kipsin levitys karhunpalvelus viljelijälle ja ympäristölle

Jaa artikkeli

J. K. Paasikiven mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se on yhä voimassa.

Luonto on biologisilla prosesseillaan vuosituhanten kuluessa tuottanut maahan ohuen vain 20 cm syvän ruokamultakerroksen, joka mahdollistaa maan viljelyn. Sen keskeinen rakenneosa on humus, jota ruokamulta sisältää 6–7 prosenttia eli 180–210 tonnia hehtaarilla. Humus sitoo ravinteita ja vettä sata kertaa enemmän kuin ympäröivä mineraalimaa ja ylläpitää maan pieneliötoimintaa ja hyvää rakennetta.

Nykyinen väkilannoitteisiin ja kemikaaleihin perustuva viljely on 70 vuodessa hävittänyt jo puolet pellon kasvukunnon luovasta humuksesta. Se on totaalinen katastrofi, jota ei näytä ymmärrettävän.

Joka peltohehtaarilta on huuhtoutunut noin 100 tonnia humusta siihen sitoutuneine ravinteinen vesiä rehevöittämään. Kiintoaineksen huuhtoutuminen on moninkertaista. Peltoa on Suomessa 2,4 miljoonaa hehtaaria.

Kurssin muutoksen sijasta tätä tuhon kierrettä halutaan nyt ylläpitää ely-keskusten maksamalla peltojen kipsikäsittelyllä koko rannikkovyöhykkeellä (TS 18.5.). Se antaa viljelijöille valheellisen signaalin, että viljelytapaa ei tarvitse korjata.

”Kipsillä pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää fosfori- ja kiintoaineskuormaa merkittävästi, tutkimuksen mukaan noin 50 prosenttia. Kipsin vaikutus kestää viitisen vuotta.” Tämä kipsihanke ei siis edes yritä väittää, että se katkaisisi vesistöjen rehevöitymisen ja peltojen tuhon kierteen vaan ainoastaan hidastaa sitä.

Älyllisen epärehellisyyden kukkanen on väite, että ”kotimainen kipsi suojelee vesistöjä kiertotalouden hengessä”. Norjalainen lannoitejätti Yara prosessoi apatiittia Siilijärvellä tuottaen valtavan kipsijätevuoren. Yaran Uudenkaupungin tehdas valmistaa fosforiväkilannoitetta viljelijöille. Vesiliukoisesta fosforista kasvit pystyvät ottamaan vain osan, loppu jää huuhtoutumaan. Tämän osittaiseksi estämiseksi kipsijäte siis levitetään pelloille.

Hanketta voi verrata hölmöläisten täkinpidennykseen, sillä erotuksella, että tämä näennäispuuhastelu on vahingollista niin viljelijöille kuin vesistöille. Yaran kannalta toki ei ole kysymys hölmöläisyydestä vaan ely-keskusten rahoittamasta rahastusautomaatista. Käsittelyhän on uusittava viiden vuoden välein!

Ainoa kestävä ratkaisu on viljelytavan muuttaminen takaisin kestäväksi. Nobelistimme, biokemisti A. I. Virtanen varoitti tästä yksipuolisen kemikalisoituneen viljelyn tuhon kierteestä jo 70 vuotta siiten. Vain monipuolinen maan omiin biologisiin prosesseihin perustuva viljely palauttaa maan viljavuuden ja ylläpitää sitä. Paras menetelmä on hyvä luomuviljely, joka pystyy lisäämään pellolle elintärkeää humuspitoisuutta ja sitomaan samalla hiiltä maahan.

Seppo Lohtaja

luomukonkari

Turku

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje