Yleisöltä

Kohti uuden Suomen linjavaaleja

Kuva: Hanna Oksanen
Jaa artikkeli

Politiikan syksyä värittää eduskuntavaalien lähestyminen. Puolueiden viimeistellessä vaaliohjelmiaan ja ehdokaslistojaan profiilinnostoja on luvassa niin hallituksessa kuin oppositiossakin. Gallupeja seurataan sitä tarkemmin, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Hallitus pyrkii tekemään vaalikauden viimeisestä budjetista sellaisen, että se antaa hyvät lähtökohdat vaalikamppailuun.

28.1.2024, vain 301 päivää eduskuntavaalien jälkeen, järjestetään presidentinvaalit.

Tarja Halosen ja Sauli Niinistön seuraaja on kolmas vuonna 2000 voimaan astuneen, presidentin valtaoikeuksia merkittävästi kaventaneen perustuslain aikana valittava valtionpäämies. Vaikka vaalit ovat erilliset, ne kytkeytyvät toisiinsa monin tavoin.

Vastaava yhdistelmä, jossa ensin valitaan eduskunta ja heti seuraavana vuonna presidentti, on lähihistoriassamme koettu kolmesti, eli 1987-1988, 1999-2000 ja 2011-2012.

On mielenkiintoista, että joka kerralla eduskuntavaalien suurin puolue on voittanut myös presidentinvaalit, kahdella ensimmäisellä kerralla SDP ja kolmannella kokoomus.

Tällä kertaa Suomen tuleva Nato-jäsenyys tuo näihin kaksiin vaaleihin myös temaattista päällekkäisyyttä.

Vielä on nimittäin ratkaisematta, edustaako Suomea Naton huippukokouksissa presidentti vai pääministeri. EU:n ja Naton läheneminen ja parlamentarismi puoltavat pääministeriä, presidenttiä puolestaan perustuslain kirjaus ulkopolitiikan johtamisesta ja puolustusvoimien ylipäällikkyys.

Jos valinta kääntyy pääministeriin, tulee Sanna Marinin seuraajasta vaikutusvaltaisempi kuin kenestäkään aiemmasta pääministeristä. Jos Suomea Natossa taas edustaa presidentti, merkitsee se presidentin aseman tuntuvaa vahvistumista suhteessa hallitukseen. Presidentin kuuden vuoden toimikausi tuo vakautta ja jatkuvuutta, joita pidetään tärkeinä arvoina ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Maaliskuun 2000 jälkeen maalla on ollut vain kaksi presidenttiä, mutta yhdeksän eri pääministeriä.

Vaikka presidentinvaaleihin on vain puolitoista vuotta, tilanne on täysin auki. Asetelma muistuttaa vuoden 1994 vaaleja. Kesällä 1992 tuskin kukaan olisi osannut veikata, että toisella kierroksella vastakkain ovat Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn. On hyvin mahdollista, että pääsemme nytkin todistamaan Ahtisaaren kaltaisen puoluepolitiikan ulkopuolelta tulevan mustan hevosen rynnistystä.

Seuraava pääministerimme ja presidenttimme tulevat olemaan keskeisessä roolissa Suomen uuden ulkopoliittisen doktriinin luomisessa ja toteuttamisessa. Puolueettomuudesta luovuttiin EU-jäsenyyden myötä 1995, nyt hyvästellään myös sotilaallinen liittoutumattomuus. Vuosien 2023 ja 2024 vaaleissa viitoitetaan poliittista suuntaa uudelle Suomelle, joka on ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti aivan eri asemassa kuin edellisen kerran eduskuntaa ja presidenttiä valittaessa.

Markku Jokisipilä

Turun yliopiston

eduskuntatutkimuksen

keskuksen johtaja

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje