Politiikan aktiivinen seuraaja on viime vuosina saanut tottua siihen, että hallitus jumppaa kehys- ja budjettiriihiään pitkällä kaavalla.
Kuluneen viikon kehysriihi oli poikkeus: kun tilanne on tarpeeksi vakava, on yhteisen marssijärjestyksen löydyttävä tahdikkaasti.
Kehysriihen tulokset ovat monilta osin hyvät ja odotettuja.
Hallitus on päättänyt mittavista lisäpanoksista kansalliseen turvallisuuteen monin erilaisin tavoin, yhteensä kahdella miljardilla eurolla.
Ukrainasta Suomeen saapuvien pakolaisten vastaanottamiseen on odotetusti kohdistettu lisärahoitusta.
On toimivan demokratian merkki, että yhteiskunnan suuriin ja akuutteihin haasteisiin vastataan yksituumaisesti ja neuvotteluita viivyttelemättä.
On kuitenkin koronan ja Venäjän hyökkäyssodan voimistamia, jo ennen näitä globaaleja kriisejä kyteneitä umpisolmuja, joita hallitus ei juuri lähtenyt avaamaan.
Maatalouden 300 miljoonan euron ”kriisipaketista” vain noin 45 miljoonaa euroa on varsinaista kriisiapua valtaosan paketista mennessä viljelijöiden verovelkojen kuittaamiseen. Verovelkojen kuittaaminen auttaa, mutta se ei itsessään ruoki yhtäkään viljelijää, joka työllään ruokkisi suomalaiset.
Tilanne kuljetusalalla on samantyyppinen.
Samaan aikaan, kun vasemmistohallitus räknäili rahoja Säätytalolla, lakkoili jopa 25 000 hoitajaa hätähuutona koronapandemian entisestään kurjistamalta terveydenhuoltokentältä.
Jo viime syksynä Tehyn kyselystä ilmeni, että 90 prosenttia vastaajista oli harkinnut alanvaihtoa pois hoitoalalta. Suomessa hoitajien palkat ovat Pohjoismaiden matalimmat, mikä saa hoitajia hakeutumaan myös ulkomaille töihin.
Hoitajien tilanteesta on puhuttu paljon mutta alalta ja oppositiosta tulleita viestejä kuunneltu heikosti. Esimerkiksi Kristillisdemokraattien syksyllä esittämät 500 miljoonaa euroa hoitajien palkkoihin ei poista koko ongelmaa, mutta olisi ollut toivottu priorisointi kärvistelevän alan hyväksi.
Hallituksen yleisratkaisu moneen pulmaan on luvata suurempia ja mitata enemmän. Kuilu lupausten ja terveydenhuollon arkitodellisuuden välillä kasvaa koko ajan.
Hoitajamitoitukset ja hoitotakuut ovat hyviä hankkeita vain, jos niiden toteutumista ollaan myös valmiita resursoimaan.
Suomen vakavin kestävyysvaje tällä hetkellä on se, ettei hoitoalalle ja sairaanhoidon asiakkaille tehtyjä lupauksia edes pyritä pitämään.
Hyvinvointivaltio on maa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta, jossa kaikilla on ruokaa lautasella ja jossa hädän hetkellä voi luottaa siihen, että apua ja hoitoa saa.
Kansalaisille tehtävien lupausten ja julkisen sektorin toteutuskyvyn välinen kuilu on kurottava umpeen.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta