Kuka kipuileekaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?

Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja M. Mantila kirjoittaa keskustan kipuilevan puolueista pahiten ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Siihen hän oli saanut kimmokkeen keskustan puheenjohtaja Annika Saarikon uudenvuoden blogista, jossa Saarikko sanoo, ettei keskusta kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta haluaa, että Suomi pitää avoimena mahdollisuuden siihenkin, lisäten ettei Suomen linjaa pidä päivän kohinan tai otsikoiden perusteella muuttaa. Hänen mukaan liittoutumisella oli oltava yhteiskunnan laaja tuki. Tämä on Mantilan mukaan "taas väärin, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia valintoja ei tehdä torien huutoäänestyksellä".

Keksii sitten, että "taustalla on vuosikymmenten painolasti", saaden syylliseksi presidentti Urho Kekkosen ja "suomettumisen syvät juuret".

Tähän väliin; Ilta-Sanomat (31.12.2021) oli haastatellut Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkasta ja Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, historioitsija Timo Vihavaista kylmän sodan ajasta. Molemmat ovat sitä mieltä, että että "ristiriitaisuuksista huolimatta Suomen politiikkaa kylmän sodan aikana ei tarvitse häpeillä. Se oli ennen muuta menestys. Epäonnistuminen se ei ollut missään suhteessa".

Historiaa ei voi muuttaa, vaikka kuinka usein toistelee Suomen "rähmällään olosta 1970-luvulla.

Toisenlaisiakin pääkirjoituksia tästä nykytilanteesta on kuten HS:ssa 19.12.2021, josta ote: "Suomen etu ei ole kärjistää suhteita Venäjään, eivätkä Venäjän ja Ukrainan väliset jännitteet aiheuta Suomelle suoraa uhkaa. Suomen ei ole syytä muuttaa linjaansa. Nato-jäsenyyden valmistelu lisäisi epävakautta Itämeren alueella. Samaan aikaan kun uhka Ukrainassa kiristyy Suomi arvioi kuitenkin itse , mitä tekee".

Kukahan kipuilee? Ei ainakaan keskustan pj. Annika Saarikko!

Risto Kuivaniemi

Lappeenranta / Ilmajoki

    Jaa artikkeli