Yleisöltä

Kultainen nuoruus jää unholaan

Näin alkaa Reino Markkulan laulu, jota me seniorit laulamme.

Laulun sanat koskettavat. Meistä monet pärjäävät vielä hyvin. Meillä ei kaikilla käy siivoojia, eikä kodinhoitajia. Onko meillä edessäpäin kenties unelmia ja haasteitakin?

Elämämme on kuitenkin kaikessa armeliaisuudessaan kysymysmerkkejä täynnä, kun sen rajallisuutta pohtii.

Annamme kaiken kunnian ikäihmisille ja myös heille, jotka ovat jo hoitokodeissa. Elämä ei kohtele meitä aina tasapuolisesti. Synnyimme sodan jälkeiseen Suomeen. Sodasta palanneet, usein traumatisoituneet vanhempamme tekivät kaikkensa kasvatuksemme puolesta. He halusivat meille kunnon ammatit, kun oma koulutus jäi sodan jalkoihin. Joka paikkaan oli tunkua.

Oppikouluun pyrkiminen oli ensimmäinen kova seula, josta oli läpi päästävä.

Meitä ikäisiämme ja vähän nuorempia senioreita on maassamme jo miljoona.

Tässä kohtaa alkaa pohdinta, olemmeko me voimavara vai sitä massaa, jotka tarvitsevat yhä enemmän lähihoitajia, lääkäreitä ja sairaanhoitajia? Arka kysymys kaikille osapuolille.

Usein senioreiden määrää kuitenkin päivitellään. Sekin asia takoo takaraivossa, että onko meitä jo liikaa? Väitetään sormi pystyssä, että me emme osaa digitaalitaitoja.

Asukasmäärä kääntyy laskuun vuonna 2031. Mistä sitten saadaan lisää työvoimaa, jos tämä trendi jatkuu? Maahanmuuttajat taitavat olla ainut ratkaisu. Tiedetään, että Suomessa tarvitaan kohta monta kymmentä tuhatta uusia työntekijöitä.

Osaammeko sitten hoitaa maahanmuuttokysymyksen oikealla tavalla? Olisiko maahanmuutossa Ruotsissa tehty joitakin virheitä? Ne sudenkuopat meidän pitäisi äkkiä väistää. Onko siinä rajoilla menty kotimaassammekin?

Maahanmuuttajien integroituminen on muutakin kuin kielen opetusta. Suhtautumisemme maahanmuuttajiin on meidän kaikkien yhteinen asia ja myös henkilökohtainen kysymys.

Oman hyvinvoinnin keskellä tulisi muistaa niitä ihmisiä, jotka hakevat paikkaansa uudessa yhteiskunnassa. Nämä ihmiset ovat joskus takaamassa terveyttämme ja muitakin elämämme tärkeitä kysymyksiä.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje