”Selkämeri ja Perämeri ovat pulassa. Niiden vesi on samentunut, happipitoisuus laskenut, sinilevä valtaa merialueet joka kesä ja silakat ovat entistä laihempia ”, kirjoittavat vihreiden Laura Ala-Kokko ja Emma Kari Ilkka-Pohjalaisessa tammikuussa. ”Selkämeren ruokasilakan kunto on heikentynyt edelleen ja voidaan puhua jo nälkiintymisestä”, kirjoittaa Luken tutkija Jari Raitaniemi tämän vuoden alussa.
Kuka suojelee merta Fortumin teollisuuspäästöiltä, kun se saa laskea niitä 34 000 litraa joka päivä putkea pitkin mereen Porin edustalla? Lisäksi 12 miljoonaa kiloa myrkyllisiä suoloja vuodessa, joita ei vaarallisuuden vuoksi saa kaatopaikkadirektiivin mukaan viedä kaatopaikalle, mutta mereen ne voi laskea!
Valtionyhtiön periaate on toimia kansalaistensa parhaaksi eikä kerryttää liikevoittoaan meren saastuttamisen kustannuksella. Ympäristöministeriöltä häviää koko olemassaolon merkityksen pohja, kun se sallii saastuttamisen suojelun sijaan. Ympäristöministeri puhuu kauniita sanoja nollatoleranssista ja ennallistamisesta, mutta kuka oikeasti toimii ja taistelee?
Meri uhrataan liikevoiton alttarilla. Elämä katoaa meren pohjasta. ”Meren pisimmät silakat ovat melkeimpä vain ruotoa ja nahkaa”, sanoo Luken tutkija Jari Raitaniemi tämän vuoden alussa.
Eija-Leena Liukku
Jurva