Yleisöltä

Maataloutta ei pelasteta ilman lainsäätäjän puuttumista

Jaa artikkeli

Kaupalta on turha odottaa pelastusta alkutuottajien ahdinkoon. Kauppa on Suomessa keskittynyttä, mutta hintakilpailu ns. ”kolmen suuren” välillä on erittäin kovaa. Niin kauan kuin ketjut kilpailevat halpuuttamisella ja sillä, kenen ruokakassi on edullisin, on aivan turha odottaa, että tuottajille ”valuisi” jotain enemmän. Kaupan tehtävä on jo osakeyhtiölainkin (1. luku 5§) mukaan tuottaa voittoa omistajilleen.

Tilanne ruokamarkkinoilla on verrattavissa yhteismaan ongelmaan, missä minkään yksittäisen kauppaketjun ei lyhyellä tähtäimellä kannata tehdä muuta kuin jatkaa voittojen käärimistä ja ulkoistaa tappiot tiloille ja teollisuudelle.

Kaupalla on myös vähiten menetettävää: se voi hyvin ostaa ruokaa myös ulkomailta ja lyödä sievän Suomen lipun pakkauksen kulmaan.

On jo vuosia ollut selvää, että tilanne elintarvikemarkkinoilla ei muutu alkutuottajien kannalta paremmaksi ilman lainsäätäjän toimia. Asiaan olisi voitu puuttua nykyisen tai jo edellisen hallituksen aikana. Harmi vaan, että tässä välissä on lopettanut aika monta tuhatta tilaa.

Tilanne muissa Euroopan maissa ei ole parempi (MT 25.8.). Elintarviketuotanto on liian arvokas asia, jotta sen voi antaa keskittyä muutamille suuryrityksille, olivat ne sitten kauppaketjuja tai globaaleja elintarvikejättejä.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu Olli Wikberg teki esityksen pitkäkestoisiin toimitussopimuksiin lisättävästä hinnantarkistusehdosta (MT 18.8.). Ehto voitaisiin lisätä elintarvikemarkkinalain 4§:ään, kuten MTK esittää. Lakimuutos voitaisiin tehdä nopeasti. Se olisi hyvä, mutta todennäköisesti riittämätön askel.

Tehokkain keino varmistaa, että alkutuottajien saama osuus ruoan hinnasta seuraisi tuotantokustannusten nousua viiveettä, olisi rakentaa elintarvikeketjuun kustannusindeksi. Esimerkiksi kuljetusalalla indeksejä on käytetty osana sopimuksia jo pitkään.

Indeksien rakentaminen elintarvikkeille olisi varmasti monimutkainen tehtävä, mutta olisiko se mahdoton? Lisäksi tarjousjaksojen pituutta pitäisi rajata tarvittaessa lainsäädännöllä. Nykykäytännöt pitävät viljelijät vuodesta toiseen löysässä hirressä.

Julkinen sektori voisi myös tehdä osansa. Hankintakriteerit satavarmasti suosivat ulkomaisia elintarvikkeita niin kauan kuin hinta on kuningas. Sellaista päivää ei tule, että kotimainen maatalous voisi kilpailla pelkässä ruoan hinnassa Saksan ja Puolan kanssa. Poliitikkojen on turha puhua luomusta, torjunta-aineista ja eläinten oikeuksista, niin kauan kuin kouluissa lapsille tarjotaan ulkomaista lihaa ja vihanneksia. Ehkä Suomi voisi käydä hieman hakemassa mallia muualta Euroopasta sopivasta omanarvontunnosta.

Peter Östman (kd.)

kansanedustaja

maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen

Luoto

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje