Yleisöltä

Mannerheimin mielen odysseia

Jaa artikkeli

Kirjan nimi on täky. Mies ei tartu romaaniin, jonka nimi on ”Mannerheimin ruusu”.

Näin ajattelin. Sitten luin Suuren Veijo Meren tunnustuksen sanat Raija Orasesta.

Kirja on laatutuote. Sen havaitsee heti lukiessa. Itse asiassa sana ”täydellinen” tulee mieleen monesta syystä. Tunnollisena naisena hän on etsinyt arkistoista pienimmätkin faktat, jotka ilmenevät hallitusti kirjassa. Sen muoto pysyy koossa, eikä hajoa rönsyilemään kuin minkäkin juorukellon kieli.

Teksti on jäntevää, kieli hienostunutta ja selkeää, jopa aforistista ja paikoin sanaleikkeihin yltävää. Kieli juoksee sulavasti kuin ajatus, kun se ei ole liian dekoratiivista ja itsetarkoituksellisen kiemuraista.

Rakenneratkaisu on kiinnostava: Portugalissa sodan loputtua 80 -vuotias Suomen presidentti Mannerheim on sekä sairas että turvassa Stalinin aikeilta. Hän on kaikesta eristyksissä. Yksinäisyydessään hän pohtii sisäisenä monologina elämänsä vaiheita ja terveyttään.

Paljon puhutulla naisen vaistollaan Raija Oranen tavoittaa marskin mielen vireet paremmin, kuin Jari Tervon asiapitoisuus. Tämä Raijan näkökulma ei ole kronologinen, vaan vapaan assosiaation kaltainen itsepsykoanalyysi, joka tapahtuu terapeuttiselle muistelijalle. Näin ajelehtien painopiste ei ole välttämättä poliittisissa tai sotilaallisissa asioissa, vaan siinä, mikä on tunteiden keskiössä. Näin on lupa paisutella asioita aivan henkilökohtaisesti. Kaikki tulee kuitenkin kuvattua. Kirjailijan ihailu näkyy, mutta se on hallinnassa.

Renny Harlinin suurelokuva marskista kariutui. Aihe oli liian laaja. Kronologinen dokumentointi ei elä taiteessa, mutta tällä Orasen idealla tulisi elokuvallisesti toimiva muotokuva. Kirk Douglasin suurfilmi Odysseuksen laajasta tarinasta mallintaa tämän. Ithakan kuningas haaksirikkoutui yksin Atlaksen tyttären nymfi Calypson saarelle. Tämä rakastui yksipuolisesti uljaaseen Odysseukseen ja piti häntä vankinaan 7 vuotta. Odysseus istui rantakalliolla tuijotellen rantatyrskyjä. Siinä hän takautuen muisteli vaiheistaan milloin mitäkin, kuin Mannerheim Portugalissa.

Sekä Mannerheim että Odysseus elivät herooisen tarumaisen elämän ja molemmat saavuttivat kuolemattomuuden historiankirjojen lehdillä. Orasen kirjan ainoa miinus on sen nimi ”Marsalkan ruusu”. Miehet sulattavat Odysseuksen tarinan, joka rivien välissä sisältää runsaasti ikuista elämänviisutta. Ei se muuten klassikkona olisi säilynyt. Onkohan nimellä tietoisesti vedottu naisiin, jotka ovat lukijakunnan enemmistö.

Matti Hurme,

Vaasa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje