SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkynen vakuutta kovahermoisuutta, eikä hätkähdä (valtion) lainanhoitokulujen nousua (Ilkka-Pohjalainen la 24.4.).
Lausunto viittaa Suomen valtion 10 vuoden korkokäyrän jyrkkään nousuun. Alkuvuoden negatiivisesta korkotasosta viimeaikaiset noteeraukset ovat jo nousseet yli 1,3 prosenttiin. Laskennallisesti tuo muutos tarkoittaa nykyisellä valtion velkatasolla noin kahden miljardin euron lisäystä korkokuluihin.
Korkokulut eivät realisoidu tässä ja nyt, vaan sitä mukaan, kun nykyisiä lainoja konvertoidaan uusiin. Viesti on kuitenkin selvä; koroissa ollaan palaamassa kohti normaalia tilannetta.
Samaan aikaan hinnat nousevat, myös muissa hyödykkeissä kuin vain energiassa. Inflaatiopaineet eivät ole hellittämässä ja siksi, jo uskottavuutensa vuoksi, EKP tullee tekemään koronnostoja loppuvuoden aikana.
Vuosia jatkunut hurlumhei rahan jakamisessa on tiensä päässä, vaikka Matias Mäkynen kuinka muuta yrittää todistaa luottaen keinotekoiseen kasvun kiihdyttämiseen – velkarahallakin. Onhan se ikävää, jos tästä holtittomasta rahankäytöstä joutuisi luopumaan ja oppia elämään tulojen mukaan – ja vielä vaalivuonna.
Viime vuoden talouskasvu Suomen osalta oli vahvaa ja kasvuperimän ansiosta se kannattelee myös tälle vuodelle huolimatta monista uhkakuvista. Kiitos epidemiashokin jälkeisen vahvan kysynnän. Kasvu ylittää selvästi meidän taloutemme tämän hetkisen potentiaalisen kasvun (noin 1,5 %), joten julkisten menojen holtiton lisääminen ja velkaelvytys eivät ole perusteltuja.
Tulevien vuosien talouskasvumme ylle sen sijaan kertyy uhkaavia pilviä.
Suomen Pankin tuoreen analyysin mukaan potentiaalinen kasvumme tulee tulevina vuosikymmeninä putoamaan reilusti alle yhden prosentin. Ikärakenteemme muutos alkaa toden teolla näkymään työpanoksessa ja samaan aikaan tuottavuuskehityksemme on kovin vaatimatonta.
Työllisyysasteemme on jatkunut hyvää kehitystä ja olemme jo saavuttamassa nykyisillä järjestelmillämme rakenteellisen työttömyyden tason, vaikka työttömyysaste on edelleen aivan liian korkea.
Hyvinvointiyhteiskuntamme rakennelma on ajautumassa umpikujaan. Harjoitetun politiikan jäljiltä julkisessa taloudessamme on lähivuosina jopa 6 mrd euron krooninen alijäämää. Nykyisillä mekanismeilla aikaansaatavat taloutemme tulot eivät kykene kannattelemaan nykyisen kokoista julkista sektoriamme.
Tätä kehitystä eivät olan kohautuksella ohita pian luottaluokittajat, eivätkä sen jälkeen kansainväliset rahoitusmarkkinat. Silloin kovahermoisempikin jo hätkähtää.
Tämä kehitys on käännettävä. Siihen työhön on ryhdyttävä heti. Tätä kehitystä ei käännetä päätösperäisillä työpaikoilla sen enempää kuin pysyviä meneviä lisäävillä tulevaisuusinvestoinneillakaan.
Tarvitsemme päätöksiä yritysten kasvun varmistamiseksi. Tarvitsemme panostusta tuottavuuden kasvuun. Tarvitsemme lisää työpanosta, niin nykyisestä työikäisestä väestöstämme kuin maan rajojen ulkopuoleltakin, jotka hyödyntävät tuottavuusinvestoinnit. Tarvitsemme laajan, kriittisen ohjelman julkisen sektorin tehtävien ja menojen karsimiseksi. Tarvitsemme työhön kannustavan sosiaali- ja työttömyysturvan uudistuksen. Ja tarvitsemme verojärjestelmän, joka palkitsee työn tekemistä ja riskinottamista.
Jos Mantilan doktriinilla tarkoitetaan vastuullista yhteisen talouden hoitamista ja se on joillekin väärää ideologiaa, olen vahvasti eri mieltä.
Jyrki Mäkynen
Seinäjoki