Yleisöltä

Me tarvitsemme monimuotoista luontoa

Me ihmisetkin olemme luonnossa tapahtuneen evoluutioprosessin luomuksia. Olemme luonnonlapsia. Olemme ”napanuoralla” kiinni luontoäidissä. Kun suojelemme luontoa, niin suojelemme itseämme.

Olemme luoneet ”teknosfäärin” itsemme ja luonnon väliin. Tiede kyllä jo pystyy tuottamaan ruokaa ilman peltoakin. Esimerkiksi lihaa bioreaktorissa. Mutta olemme edelleen monin tavoin riippuvaisia luonnosta.

Tarvitsemme helppoon teknistyneeseen elämäntapaamme paljon ulkoista energiaa. Esiteollisesta ajasta lähtien olemme alkaneet käyttämään sen tuottamiseen maahan hautautunutta entistä luontoa, öljyä, kaasua ja kivihiiltä. Polttamalla niitä maan pinnalla olemme järkyttäneet maanpäällistä luonnollista hiilikiertoa. Nimittäin näiden fossiilisten energioitten polttamisesta syntyvälle hiilidioksidille ei olekaan tarpeeksi sitä nielevää elävää luontoa, vaan sen pitoisuus ilmassa on noussut jo yli luonnon tarpeen. Näin olemme saaneet ilmaston lämpenemään ja tuhoamaan luontoa ja muuta elinympäristöämme. Pitäisi tehdä vihreä siirtymä, mutta ilmasto lämmetessään vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan.

Emme pysty ennallistamaan hiilikiertoa. Pyrimme vain rajoittamaan ilmaston lämpenemisen sille tasolle, ettei se ylitä kriittistä kääntöpistettä, jolloin ilmiö alkaa ruokkia itse itseään ja karkaa näin ihmisen käsistä. Tulevilla sukupolvilla on silloin kuumat oltavat.

Suomi EU:n jäsenmaana on ollut ja on toteuttamassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (European Green Deal). Sen päätavoite on saada 30 prosenttia maa- ja vesialueista suojelun piiriin. Siitä kolmasosa olisi tiukasti suojeltuja alueita. Muun muassa kaikki EU:n iki- ja aarniometsät. Yhden lajin, ihmisen, pitäisi tulla toimeen 70 prosentilla alueesta.

EU:n luontosäännöstöön kuuluvat jo muun muassa luonto- ja lintudirektiivit, biodiversiteettistrategia, erikseen metsästrategia, direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Ihmettelenkin, että vasta nyt on ruvettu puhumaan siitä, että EU puuttuu liikaa Suomen luonnonhoitoon.

Tällä hetkellä puhuttaa EU:n komission asetusluonnos luonnon ennallistamiseksi yhtenä keinona päästä suojelutavoitteeseen. Se on tarkempi ohje sille, kuinka biodiversiteettistrategian tavoitteet käytännössä täytetään.

Se koskee rannikkojen ja makeanveden ekosysteemejä, meriekosysteemejä, kaupunkiekosysteemejä, jokia ja tulva-alueita, pölyttäjiä sekä maatalouden- ja metsien ekosysteemejä.

Suomessa on eniten puhuttanut asetusluonnoksen metsäekosysteemien suojelun osuus. Metsänomistajat ja metsäteollisuus ovat sitä mieltä, että vähempikin luonnonvaraista metsää riittää perinnöksi tuleville sukupolville.

Meillä on jo erämaita, kansallispuistoja ja natura-alueita ja Merenkurkun maailmanperintöalue pohjana. Meillä on jo Helmi- ja METSO-ohjelmat, jotka tukevat osaltaan tavoitteiden saavuttamista. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan pitäisi ainakin vielä suo-ojia täyttää, ennallistaa jokien koskia arvokalojen nousta ja laajentaa natura-alueita.

Asetusluonnos vaati korjaamista ennen sen hyväksymistä siitä päätellen, että eräässä Ylen A-ohjelmassa olleet neljä asiantuntijaakin olivat saaneet sen vaikutuksista eri käsityksen.

Luonnon yleinen arvostus on kyllä noussut, kun ollaan menettämässä sitä. Kaikki merkittävät puolueetkin ovat vihertyneet ainakin ohjelmatasolla. Nyt ennen vaaleja tietysti kuulostellaan, mitä mieltä kannattaa eri asioista olla äänien saamiseksi. Kannattaako ”kuunnella” metsien puita, vai niillä rahastavia?

Markus E. Myllymäki

Vaasa

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje