Yleisöltä

Metsästä puhetta

Metsästä on puhuttu paljon viime aikoina varsinkin hiilinielun johdosta.

Metsänhoito on kehittynyt paljon 1960-luvun koivuvihan ajoista. Metsän monimuotoisuuteen on panostettu määrittämällä suojeltavat metsälakikohteet. Nyt myös tuodaan esiin jatkuva peitteisen kasvatuksen menetelmää, jossa avohakkuuta vältetään.

Suomessa suuri ansio metsien ilmeen pysymiselle monipuolisena on yksityisillä metsänomistajilla.

Sen sijaan metsärahastoilla, yhteismetsäorganisaatioilla ja myös yhtiöillä korostuu metsätalous, joissa taloudellinen tuotto budjetoidaan jo etukäteen.

Myös jatkuvan kasvatuksen menetelmän onnistuminen vaatii pitkäjänteistä paneutumista kasvun ja puuston ohjaamista kehityskelpoiseen ja eri-ikäiseen puustoon. Tätä tavoiteltaessa näkee myös kohteita, joissa järeä puusto on poistettu mutta jäljelle jäänyt puusto on jo valmiiksi elpymiskelvoton. Sen sijaan ensiharvennusvaiheessa voisi edistää tätä tavoitetta jättämällä kasvukelpoinen alikasvos paikoilleen ja poistamalla järeänpää puustoa. Nyt kuitenkin tyyli on, että alikasvos poistetaan konemiehen näkemäesteenä, mikä metsänhoidon kannalta ei olisi suotavaa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että metsämaata poistuu liian paljon muuhun käyttöön kokonaan kuten pellon raivaukseen, teollisuus- ja asutuksen alle.

Tuntuu, että avohakkuu nähdään pahempana kuin edellä mainitut, kun kuitenkin maapohja uudistetaan uudelle metsälle. Tosin näkee myös, että avohakkuun alaa olisi voinut rajata toisella tavalla maasto ja maisema paremmin huomioon ottamalla.

Metsään kohdistuu yhä enemmän myös muita tarpeita kuten vapaa-ajan, liikunnan, urheilun tai vihreän siirtymän vuoksi. Tällöin metsä nähdään paljolti alustana suorittaa näitä tarpeita ja harrasteita moottorin voimin tai ilman.

Seppo Passinen

metsätekn.

Lapua

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje