Yleisöltä

Mihin Suomen ja Ruotsin Yhdysvallat voisi johtaa?

Historia on täynnä kansakuntia, jotka ovat tulleet ja menneet – toisinaan sotien tai onnettomuuksien vuoksi, toisinaan järkisyistä.

Yhdysvallat on yhdistänyt erilaiset kielet ja kulttuurit yhdeksi maailman vahvimmista ja dynaamisimmista valtioista, kun taas entinen Neuvostoliitto romahti kansojen vapauden ja taloudellisen kehityksen vaatimuksiin.

Leikitäänpä ajatuskokeella, että Ruotsi ja Suomi palaisivat vuotta 1809 edeltäneeseen tilanteeseen ja loisivat pohjoiseurooppalaisen supervaltion. Mihin tällainen yhdistyminen voisi johtaa?

Jos Suomi ja Ruotsi yhdistäisivät voimansa vapaaehtoisesti, ne loisivat lyömättömän jääkiekkojoukkueen mutta myös voimakkaan talouskokonaisuuden, jossa olisi lähes 16 miljoonaa asukasta, yhtä paljon kuin Alankomaissa, ja joka olisi neljä porrasta ylempänä Euroopan suurimpien listalla.

Ruotsin korkeampi bruttokansantuote sekä BKT asukasta kohden nostaisi Suomen samaan luokkaan Tanskan ja Itävallan kanssa, kun taas Saksa ohittaisi Ruotsin ja ottaisi sen entisen aseman listalla, kun katsotaan BKT:ta asukasta kohden laskettuna. Yhdistyminen tuskin olisi yhtä kivulias ja taloudellisesti rasittava kuin Länsi- ja Itä-Saksan yhdistyminen 1990-luvun alussa.

Teollisuudessa Suomi ja Ruotsi ovat jo pitkään olleet integroituneita metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden kaltaisilla perusteollisuuden aloilla, mutta sulautuminen olisi merkittävä sysäys konepajateollisuudelle.

Suomalais-ruotsalainen autoklusteri olisi entistäkin rikkaampi Scanian ja Volvon arvostetuista kuorma-autoista ja Sisun erikoiskuorma-autoista Volvon ja Polestarin tuleviin sähköautoihin, Valmet Automotivesin henkilöautotuotantoon, Koenigseggin eksklusiivisiin urheiluautoihin, Valtran maailmankuuluun traktorituotantoon sekä BAE Hägglundsin ja Sisu Defencen puolustusajoneuvoihin. Näiden näyteikkunatuotteiden takana on erittäin laaja ja asiantunteva alihankkijaryhmä, jossa suomalais-ruotsalainen klusteri voisi hyödyntää autoteollisuuden synergiaetuja kuten akkuteknologiaa.

Uudessa valtiossa Ruotsilla olisi uusi maailmanluokan telakka Turussa ja Suomella Electroluxin kautta menestyvä kuluttajateollisuus. Ruotsi saisi moottorikelkkoja Bombardier Lynxiltä, kun taas Suomi saisi edistyksellisen lentokonevalmistajan. Tulevaisuuden Natossa suomalais-ruotsalaisen puolustus- ja teknologiaosaamisen merkitys kasvaisi entisestään, jos raja katoaisi.

Myös rahoitusala ottaisi uuden kansakunnan ilolla vastaan. Ruotsin kruunu katoaisi järkiperäisistä syistä – närpiölähtöinen Stefan Ingves ylistäisi Ruotsin keskuspankin emeritusjohtajana kruunun lakkauttamista ja euroon siirtymistä Haaparannan ja Tornion rajajoella. Nordea muuttaisi takaisin Tukholmaan, ja Handelsbanken palaisi Helsinkiin.

Entisen Suomen yritykset saisivat käyttöönsä suuria määriä ruotsalaista riskipääomaa, ja suomalaiset opettaisivat uusille maanmiehilleen, että sijoitusmenestyksen saavuttamiseksi on otettava riskejä.

Suomen kansallisaarteet Marimekko ja Iittala vaikuttaisivat osaltaan tämän uuden Pohjoismaan imagoon, kun taas Ruotsi toisi pöytään Absolut Vodkan, H&M:n, Orreforsin, Acnen, Björn Borgin ja musiikkiteollisuuden. Nautor’s Swan, Fiskars ja Rovio olisivat muita suomalaispanoksia.

Sitten varmasti kiisteltäisiin siitä, mitkä tavaramerkit katoisivat ja mitkä voittaisivat – tulisiko ICA:sta ja Keskosta Nordico, ja tulisiko Ruotsin osuuskaupasta vihdoin kannattava, kun se saisi käyttöönsä suomalaisen S-ryhmän menestyskonseptin?

Suurin osa hotelliketjuista on jo pohjoismaisia, mutta ravintolapuolella Hesburger ja Max taistelisivat Suomen ja Ruotsin välisten teiden herruudesta.

Onneksi liikennemerkit ovat samanvärisiä molemmissa maissa, joten vaihtokustannukset olisivat minimaaliset.

Yksikieliset opastekyltit korvattaisiin suomenruotsalaisilla opasteilla koko Ruotsi-Suomessa, jotta kansalaiset tuntisivat itsensä tasa-arvoisiksi.

Nimi on muuten yksi kiistakysymys. Pitäisikö maan nimi olla Finsverige vai Sverigeland? Valtiomuoto ei ole ongelma: se olisi parlamentaarinen monarkia. Suomen iltapäivälehdet kirjoittaisivat mielellään prinsessoista ja prinsseistä sekä näyttävistä linnoista ja kartanoista.

Valtiopäivät ja eduskunta ottaisivat mallia Euroopan parlamentista, joka jakaa istuntonsa Brysselin ja Strasbourgin välillä – kun istunnot pidettäisiin sekä Tukholmassa että Helsingissä, kotimaan matkustus kukoistaisi.

Pääkaupunkikysymys voidaan hoitaa samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa, missä Pretoria ja Kapkaupunki jakavat parlamentin, korkeimman oikeuden ja muut toiminnot. Valitettavasti verovapaa myynti katoaisi, ellei Ahvenanmaa irtautuisi kokonaisuudesta ja ryhtyisi uudeksi Liechtensteiniksi.

Poliittisesti suomalaisista tulisi vähemmistö, jota ruotsalaiset osaisivat jo hyvin käsitellä – kaikilla olisi taatusti yhtäläiset oikeudet, ja ainutlaatuiset jokamiehenoikeudet ovat jo olemassa molemmissa maissa. Suomalaiset ja ruotsalaiset mustikat olisivat siis kaikkien saatavilla.

Muut yhteiskunnan toiminnot voisivat varmasti hyötyä yhdistymisestä. Arvostettu suomalainen koulu voisi saada kurittomat ruotsalaisoppilaat ymmärtämään koulutuksen merkityksen, kun taas ruotsalainen sosiaalinen verkosto vähentäisi syrjäytymistä ja työttömyyden seurauksia Suomessa. Rajattomuus helpottaisi myös uusien työntekijöiden rekrytointia terveydenhuolto- ja sosiaalialalle.

Molempien maiden korkea digilukutaidon taso tekisi todennäköisesti seuraavasta sukupolvesta puhetaidottoman, sillä kaikki ilmaisisivat itseään sosiaalisen median välityksellä. Tämä tarkoittaa, että kielikysymys – suomi vai ruotsi – olisi merkityksetön, sillä kaikillahan on Google Kääntäjä puhelimissaan.

Ruotsin kanssa tapahtuneen yhdistymisen jälkeen Suomi saisi vihdoin kotimaista osteria ja hummeria, kun taas Ruotsi saisi maailman parasta lauantaimakkaraa ja harvinaista mämmiä joka kaupasta. Markkinoiden 50 prosentin kasvu vähentäisi kaupan ja teollisuuden logistiikkakustannuksia.

Merenkurkun ylittävä silta voisi toteutua, koska se yhdistäisi kaksi maakuntaa eikä kahta maata, joilla on erilaiset säännökset ja rahoitus.

Rautateiden tilanne olisi huonompi, sillä raideleveys vaihtelee edelleen itsepäisesti.

Yhtäläisyydet olisivat kuitenkin suuremmat kuin erot – julkiset kirjastot ovat tyypillisen suomalaista ja ruotsalaista, ja kahvinkulutus on maailman huippuluokkaa, vaikka paahtoasteet eroavatkin toisistaan.

Julkinen viestintä toimisi hyvin, kun taas postipalvelu olisi yhtä katastrofia valtion ohjauksessa – yhdistyminen olisi luultavasti lopullinen kuolinisku.

Urheilussa menestyvät ruotsalaiset jalkapallojoukkueet antaisivat vauhtia suomalaisille lajista kiinnostuneille nuorille – monet pelaavat jo naapurimaan liigoissa.

Lisäksi Ruotsi voisi ylpeillä uusilla moottoriurheilutähdillä, eikä vähiten sen ansiosta, että koko maassa olisi otettu käyttöön ruotsalainen autovero. Saarijärveläinen Paavo voisi ostaa Volvon ilman koko perheen omaisuuden kiinnittämistä.

Ajatusleikkinä on mielenkiintoista kuvitella suomalaisruotsalainen valtio, jolla olisi yhteiset rajat.

Se olisi mahtava luomus, joka ulottuisi Juutinraumalta Lapin tundralle, yli 2 200 kilometriä Malmöstä Ivaloon. Se on yhtä pitkä matka kuin Palermosta Sisiliaan.

Kun otetaan huomioon valtavat rautamalmivarat, vihreä energia, puhtaat maataloustuotteet, hyvin koulutettu väestö ja vakaa talous, tämä mielikuvituksellinen visio voi antaa inspiraatiota ja kohottaa itsetuntoamme, vaikka kaikki pysyisikin ennallaan.

Ehkä on aika alkaa suunnitella yhteistä sinivalkokeltaista lippua...

Kjell Skoglund

toimitusjohtaja

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Tukholma

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje