Päätoimittaja Mantila jatkaa linjallaan, jossa ei tutkitulla tiedolla ole mitään merkitystä. Sunnuntain (5.2.) I-P:n Maantila-kirjoituksessaan otsikkona (verkossa) on ”Suomettumisen, kepun ja Urkin pitkät varjot ovat Turkin presidenttiä suurempi este Suomen Nato-tiellä.” Päätyen lopulta tällaiseen!: ”Suomen Nato-jäsenyys on jumissa kieroutuneen ulkopoliittisen perintömme vuoksi.” Ja vuodatus jatkuu: ”Presidentti Urho Kekkonen teki itänaapurille nöyristelystä ensin taiteen ja lopuksi valtansa lähteen.” Sitten presidentti taas vaihtuu: ”Urkki hallitsi Suomea Moskovan kortilla.” Keksii vielä: ”Suomen Keskusta rp:lle tämän faktan myöntäminen tuntuu edelleen vaikealta.” Kenelle mahtaa pt. tehdä vaalityötä?
Esimerkki aikaisemmista kirjoituksista: ”Vaikka aikanansa tukevia askelia länteen ottanut Kekkosparka on viimein pakon edessä päästetty haudan lepoon, tunkkainen kalman haju jäi. Ruumiin palvojilla ja muilla Venäjän hyödyllisellä idiooteilla on peiliin katsomisen paikka... YYA-ajan suomettumisen ja sen jälkeisen karun pyykinpesu on viimein alkanut. Viimeisen askeleen Suomen itsenäisyyden ja länsi kehityksen tiellä otti kansa poliitikkojen seuratessa perässä.” Kolme vuotta sitten I-P:ssä: ”Suomen äänestämisessä takaisin lienee ajatus paluusta 1970-luvulle, aitovierille joihin kuuluivat itsesensuuri, umpimielisyys, Kremlin nuoleskelu.”
Kirjoitin silloin: ”Tämä ote Mantilan kolumnista paljastaa päätoimittajan halun vääristellä historiaa. Neuvostoliiton painostus Suomen puolueettomuuspolitiikkaa kohtaan oli kylmän sodan aikana kovinta 1970-luvulla. Historia osoittaa Suomen selvinneen nimenomaan voittajana siitä ajasta.” ”Umpimielistä ja kieroutunutta” on muuta väittää!
Ex-diplomaatti Rene Nyberg (s. 1945) Ylen A-studiossa viime elokuussa: ”Ei käytetä suomettumista yleisilmaisuna Suomen sodan jälkeiselle olemassaolotaistelulle. Jari Tervon suomettumisesta ei vastaa sitä kokemusta mitä meillä oli – panimme hanttiin ja kovasti ... venäläiset pitävät suomalaisia ovelina, koska emme muuten olisi rikastuneet Neuvostoliiton kustannuksella.”
Tutkittua tietoa Suomen lähihistoriasta on saatavilla esimerkiksi VTT Pekka Visurin ”Suomi kylmässä sodassa” vuodelta 2006 ja viime joulukuussa julkaistu Pekka Visurin ja erikoislähettiläs Heikki Talvitien ”Kylmän sodan päätös”, jonka takakannesta ote: ”Kylmän sodan päätös kuvaa tulenarkaa ajanjaksoa läheltä nähtynä ja henkilökohtaisesti koettuna. Kirjoittajat kuvaavat käänteentekeviä hetkiä perusteellisesti ja arvioivat niitä uusimman tutkimustiedon valossa hyödyntäen erityisesti hiljattain Mauno Koiviston arkistoa sekä ulkoministeriön raportteja.
Erikoislähettiläs Heikki Talvitie toimi suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1988–1992 ja seurasi lähietäisyydeltä Neuvostoliiton hajoamista ja Venäjän nousua.
Valtiotieteen tohtori, tietokirjailija Pekka Visuri tarkkaili erityisesti Saksan yhdistymiseen johtaneita tapahtumia sekä vallanvaihdoksia itäblokin maissa. Hän on tutkinut myös valtiojohdon päätöksentekoa. Kysymys kuuluu edellä olevan perusteella: Onko kyseessä lehden periaatelinjana Suomen presidenttinä 1956– 1981 olleen Urho Kekkosen ja sen ajan muidenkin päättäjien jatkuva halveksunta, vai onko kyseessä pelkästään päätoimittajan oma ”tunkkainen maailmankuva?”
Risto Kuivaniemi
Lappeenranta / Ilmajoki