Yleisöltä

Mitkä asiat ratkaisevat Ruotsin vaalit?

Jaa artikkeli

Hajanaisessa poliittisessa kentässä Pohjoismaissa on yhä vaikeampaa muodostaa vakaita hallituksia. Ruotsi ei ole tässä poikkeus. Syyskuussa pidettävien valtiopäivävaalien alla puolueet yrittävät löytää omiksi asioikseen sopivia aiheita saadakseen äänestäjien äänet itselleen.

”Tiedämme varmasti vain sen, että kaikki on epävarmaa”, on Voltaire sanonut. Hän taitaa olla oikeassa Ruotsin valtiopäivävaalien suhteen. Koulujen, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon sanotaan olevan keskeisiä kysymyksiä, ja puolueet vasemmalta oikealle kannattavat niitä.

Viime aikoina on kuitenkin tarjoiltu draamaa, joka on kuin fiktion maailmasta: Pankkikriisi, pakolaiskriisi, Venäjän laajeneminen Krimillä ja Ukrainassa, pandemia ja raaka väkivalta keskellä Ruotsin kaupunkeja. Kaikkiin näihin liittyi kiivaita purkauksia poliittisia vastustajia kohtaan ja kategorisia kannanottoja muiden puolueiden näkemyksiä vastaan.

Pääkirjoituksia ja blogitekstejä lukiessa voisi kuvitella, että ruotsalaiset poliitikot vihaavat toisiaan ja ovat kykenemättömiä yhteistyöhön muiden kuin lähimpien aatetovereidensa kanssa rikkoutumattoman blokkirajan sisällä. Silloin kannattaa avata televisio ja katsoa suoraa lähetystä valtiopäiviltä. Poliittisia kysymyksiä käsitellään vanhalle kuningaskunnalle sopivalla kohteliaisuudella ja kunnioituksella. Sekä hallitus että oppositio osoittavat politiikan arjessa, että tärkeitä asioita voidaan käsitellä vakavasti.

Kun vaalipadat pannaan porisemaan ja äänestäjille tarjoillaan houkuttelevaa lupausten ja mielipiteiden keittoa, järki ja kohtelias keskustelu ikään kuin haihtuvat ja korvautuvat nokkelilla sutkautuksilla ja poliittisten televisiosarjojen repliikeillä. Minkä kysymysten ruotsalaispuolueet uskovat voivan kallistaa gallupeja omaksi edukseen?

Rikoksista ja rangaistuksista Natoon ja asevarusteluun

Kaksi vuotta sitten kaikki näytti satavan ruotsidemokraattien laariin. Aina kun jonkun nuoren miehen elämä päättyi ammuskeluun esikaupungin kadulla, vaatimukset kovista rangaistuksista, poliisien lisäämisestä ja ulkomaalaistaustaisten rikoksentekijöiden järjestelmällisestä karkottamisesta kasvoivat – ne olivat puolueen ydinkysymyksiä rajoittavan maahanmuuttopolitiikan ohella. Sitten tulivat korona ja vaatimukset kansallisesta yhtenäisyydestä. Maahanmuutto ja kotouttaminen jäivät taka-alalle.

Kun keskustelu väkivallasta kiihtyi pandemian loppuvaiheessa, tulivat Ukrainan sota ja keskustelu Ruotsin Nato-jäsenyydestä. Puolue kääntyi täysin selkeästä Nato-vastaisuudesta vastahakoiseen myönteiseen kantaan. Lisäksi se unohti väitteensä siitä, että Ruotsi on täynnä, ja myöntyi 200 000 ukrainalaispakolaisen vastaanottamiseen, vaikkakin ”väliaikaisesti”. Kuvaan kuuluu myös se, että jotkut ruotsidemokraatit ovat osoittaneet sympatiaa Putinin kaltaisia autoritaarisia ja kansallismielisiä johtajia kohtaan.

Maltillinen kokoomus ei myöskään ole hyötynyt pandemiasta ja geopoliittisesta kehityksestä. Sen sijaan, että puolue olisi toteuttanut aggressiivisen kampanjan saadakseen sosiaalidemokraatit vastuuseen epäonnistumisista pandemian hallinnassa, se kohtasikin tuoreen, uuden naispuolisen puoluejohtajan. Ukrainan osalta hän on lähestynyt maltillisia, kristillisdemokraatteja, liberaaleja ja keskustaa tarjoamalla raskaita puolustuspaketteja ja avaamalla ovet Ruotsin Nato-jäsenyyteen yhdessä Suomen kanssa. Vihreät ja vasemmisto suhtautuvat kuitenkin edelleen epäilevästi Nato-jäsenyyteen.

Puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikasta on tullut pyhä mantra 200 rauhanvuoden aikana, ja Donald Trumpin presidenttikausi osoitti, ettei edes Yhdysvaltoihin voi luottaa, kun nationalistiset ja irrationaaliset syyt hallitsevat.

Juuri nyt puolustus ja Nato pikemminkin yhdistävät kuin jakavat. Opposition on vaikea saada kiilaa hallituksen ja muun punavihreän blokin välille. Putinin toimet ovat sysänneet Pohjolaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin Venäjä haluaisi. Tällä rintamalla ei suuria säröjä ole Suomen kulkiessa edellä. Nato ei siis enää syksyllä tule olemaan vaalikysymys Ruotsissa.

Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmän puutteet tulivat ilmi pandemian aikana. Vaikka Ruotsi suoriutui ylikuolleisuuden osalta paremmin kuin monet muut maat, Suomi mukaan lukien, pandemia paljasti huonon varautumisen, varastojen puutteet, vanhustenhoidon henkilöstöpulan sekä heikon koordinoinnin asiantuntijaviranomaisten ja poliittisten elinten kuten alueiden ja hallituksen välillä. Ruotsi onnistui kuitenkin hyvin rokottamisessa ja tiedottamisessa, mutta oppositio sai runsaasti ammuksia syksyn vaaleja varten. Juuri nyt koronakomission raportti on kuitenkin sodan varjossa.

Palaavatko piiloon jääneet kysymykset?

Tavallisesti vaalien alla esille nostettavista aiheista ilmastonmuutos on ehkä menettänyt eniten painoarvoaan. Yksimielisyys fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta uusiutuvilla energialähteillä on haihtunut, kun puolueet painottavat toinen toistaan enemmän polttoaineiden hinnanalennuksia ja uusia ydinvoima-aloitteita.

Äänestäjät saattavat hyvinkin unohtaa päästöjen lisääntymisen, kun lapsiperheet ja työmatkalaiset nääntyvät polttoainekustannusten alle, mutta on vaikea uskoa, että Ruotsi astuisi pitkällä aikavälillä kaksi askelta taaksepäin fossiiliriippuvuudessa. Ennen syksyä voidaan päästä jälleen sopimukseen uusiutuvasta energiasta, fossiilivapaasta teräksestä ja sähköistämisestä.

Koulut ovat toinen perinteinen kysymys, jossa liberaalien ote keskustelusta on heikentynyt, kun PISA-tutkimusten tulokset ovat parantuneet. Vaatimukset voittojen poistamisesta yksityisistä kouluyrityksistä sisältyvät hallitusohjelmaan, mutta niitä ei ole ajettu kovin voimakkaasti. Myöskään kunnallisten koulujen uudelleenkansallistaminen ei tunnu vaalikysymykseltä.

Toisaalta kouluväkivallan ja koulukurin oppositio voi kääntää edukseen – nämä kysymykset eivät kuitenkaan tunne puoluerajoja ja vaikuttavat yhtä lailla eri poliittisten ryhmien hallitsemiin kuntiin. Kunnissa valta jaetaan usein eri tavoin kun eduskunnassa – valtapuolueiden rajat hämärtyvät paikallistasolla.

Laki ja järjestys on yleensä oikeistokysymys – hallitusta on syytetty viivyttelystä ja laiskuudesta. Sen jälkeen kun sosiaalidemokraatit ottivat hallituksen yksin haltuunsa, ehdotukset ja päätökset rangaistusten koventamisesta ovat lieventäneet opposition hyökkäyksiä. Tilastot eivät osoita järjestäytyneen rikollisuuden lisääntyneen, mutta jengikulttuuriin liittyvä näkyvä väkivalta niissä on edustettuna.

Maahanmuuttoa ja kotouttamista käsitellään usein rikoskeskustelun yhteydessä. Vuonna 2021 ulkomaalaistaustaisia oli 20 prosenttia väestöstä, kun vuonna 2000 heitä oli 11,3 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten osuus rikollisuudesta on pysynyt melko tasaisena sekä Euroopan ulkopuolelta tulleiden että pohjoismaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Sitä vastoin työttömyys on huomattavasti suurempaa ensimmäisessä luokassa. Useimmat puolueet haluavat rajoittaa maahanmuuttoa mutta säilyttää turvapaikkaoikeuden. Ukrainan kriisi on tehnyt asiasta vähemmän ajankohtaisen.

Mihin äänestäjien pitäisi ottaa kantaa syyskuussa? Yksi merkittävä kysymys on, miten 4 prosentin äänikynnys vaikuttaa. Sekä liberaalit että vihreät ovat suuressa vaarassa ja tarvitsevat korkean profiilin kysymyksiä kuten kouluja, ilmastoa ja energiaa. Maltilliset ja sosiaalidemokraatit haluavat näyttäytyä hallitsevina puolueina, joten laki ja järjestys, valtiontalous ja kansallinen turvallisuus ovat etusijalla. Keskustalla on vaikeuksia saada maatalous ja energia kansalliseen huomion keskipisteeseen, vasemmisto yhdistää voimansa oikeiston kanssa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevien kysymysten ajamiseksi, ja kristillisdemokraatit haluavat hyökätä hallitusta vastaan kaikilla rintamilla: energia, verot, terveydenhuolto ja vanhustenhoito.

Varmaa on vain se, että keskustelunaiheet vaihtuvat useita kertoja ennen vaalipäivää. Valppaat puoluejohtajat voittavat liikkuvien äänestäjien ääniä näyttävillä pelinavauksilla sosiaalisessa mediassa. Yksi asia, johon olisi kuitenkin puututtava, on Ruotsin vaalikäytäntö, jossa äänestäjät ottavat valmiiksi painetut äänestyslipukkeet äänestyspaikan ulkopuolelta – tämä on vanhentunut tapa, joka heikentää äänestyssalaisuutta. On aika hylätä se.

Kjell Skoglund

toimitusjohtaja

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Tukholma

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje