Yleisöltä

Nato on myös markkinapaikka

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ei ole vain taitava poliitikko vaan myös kunnianhimoinen liikemies, joka saa haluamansa erilaisten neuvottelukeinojen avulla. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyshakemuksiin liittyvässä pelissä on käynyt selväksi, ettei kyse ole ainoastaan puolustusyhteistyöstä liittouman sisällä vaan myös yhteisistä markkinoista.

Vaikeat ajat saavat maat ja liittoutumat arvioimaan tilanteitaan uudelleen. Naton todennäköinen laajentuminen Pohjoismaihin ja Tanskan myönteinen suhtautuminen tiiviimpään puolustusyhteistyöhön EU:ssa ovat saaneet monet pallot pyörimään. Tapahtumien kulku on johtanut muun muassa siihen, että monet maat kasvattavat puolustusbudjettejaan ja vahvistavat heikkoja kohtiaan – useimmat Nato-maat pyrkivät nyt käyttämään 2 prosenttia BKT:stään puolustukseen. Tämä merkitsee hankintojen määrän huomattavaa kasvua. Esimerkiksi Britannian maavoimien komentaja Patrick Sanders vaatii investointeja kaikkeen panssarivaunuista ilmatorjuntajärjestelmiin.

Natolla on logistiikkavirasto NSPA (Nato Support and Procurement Organisation), joka sijaitsee Luxemburgissa. NSPA:n toiminta-ala ei ole yhtä laaja kuin YK:n järjestöjen kuten UNICEFin tai UNCHR:n hankintaelimillä, vaan se keskittyy yhteisiin harjoituksiin ja yhteisesti hankittuihin asejärjestelmiin liittyviin tuotteisiin ja logistiikkapalveluihin. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden hallitukset ja asevoimat tekevät itse päätökset muista puolustustarvikkeiden ja -laitteiden hankinnoista.

NSPA on voittoa tavoittelematon organisaatio, mutta se hankkii ja tarjoaa jäsenmaiden yhteisen puolustusyhteistyön edellyttämiä palveluja. NSPA avaa luonnollisesti uusia mahdollisuuksia, kun Suomi ja Ruotsi ovat Naton rajojen sisäpuolella. Se muun muassa hankkii laitteita ja palveluja kenttäleireille ja materiaalihuoltoon. Ruotsin puolustusmateriaalihallinto (Försvarets Materielverk, FMV) näkee laajalle organisaatiolleen hyvät mahdollisuudet toimia Ruotsin teollisuuden kanavana Naton suuntaan.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nato-kerhon jäsenyys avaa kuitenkin ovia myös muiden tuotteiden ja palvelujen toimittajille. Kun Suomi on hankkinut puolustusvoimille lentokoneita, on tehty laajoja vastakauppasopimuksia. Ne vaihtelevat tutkajärjestelmistä teiden kunnossapitokoneisiin, kehittyneeseen elektroniikkaan ja julkisen sektorin tietotekniikkapalveluihin.

Jos Suomi ja Ruotsi pelaavat korttinsa oikein, ne voivat edistää Naton teknistä ja organisatorista vahvuutta kehittyneen teknisen ja taloudellisen rakenteensa ansiosta.

Ruotsissa on 69 yritystä, jotka ovat aktiivisia sotatarvikkeiden viejiä ja joilla on hallituksen myöntämä toimilupa. Tärkeä tuote on ampumatarvikkeet, joita sekä Suomi että Ruotsi toimittavat norjalaisomisteisen Nammo Lapua Oy:n toimipisteistä Lapualla ja Vihtavuoressa sekä ruotsalaisten sisaryhtiöiden toimipisteistä Karlsborgissa, Lindesbergissä, Vingåkerissa ja Karlskogassa. Toinen saman alan yritys on ranskalaisomisteinen Eurenco Bofors AB, joka valmistaa ruutia ja räjähteitä. Suomalaisella Forcit Defence -yrityksellä on laaja valikoima räjähdetuotteita sekä sotilas- että siviilikäyttöön.

Pohjoismaiden ylivoimaisesti suurin puolustusteknologiayritys on Saab-konserni, joka on yksi maailman 30 suurimmasta aseita valmistavasta yrityksestä. Sen profiilituote on JAS 39 Gripen -hävittäjälentokone.

Saab on erittäin kiinnostunut Ruotsin Nato-jäsenyydestä, koska useat jäsenvaltiot kuten Unkari ja Tšekki käyttävät JAS-hävittäjiä ilmapuolustuksessaan. Nato-jäsenyys avaa myös markkinat Globaleye-tutkavalvontakoneelle, jota pidetään liian arkaluonteisena tuotteena ostettavaksi liittoutumattomalta maalta. Carl Gustav -kranaatinheitin on toinen tärkeä vientituote, joka kiinnostaa useita Nato-maita.

BAE Systems Bofors ja BAE Systems Hägglund ovat brittiomisteisia puolustustarvikkeiden valmistajia. Ne valmistavat tykistöjärjestelmiä, taisteluajoneuvoja ja telaketjuajoneuvoja. Tärkeimmät markkinat ovat Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat – hiljattain allekirjoitettiin merkittävä sopimus Slovakian kanssa. Nato-jäsenyys avaisi näille tuottajille todennäköisesti lisää markkinoita.

Mielenkiintoinen ruotsalainen kapean markkinasektorin yritys on Aimpoint, joka kehitti ensimmäisen punapistetähtäimen. Vienti suuntautuu Yhdysvaltoihin ja sotilaallisille ostajille kaikkialla Natossa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suomessa 130 puolustusteollisuuden yritystä on ryhmitelty Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n alaisuuteen. Jäsenet on luokiteltu eri ryhmiin kuten maapuolustus, meripuolustus, ilmapuolustus, turvallisuus, avaruusteknologia, palvelut ja komponentit.

Suomen puolustusteollisuus kattaa hyvin laajan alan puolustuselektroniikasta partioveneisiin ja panssariajoneuvoihin. Suurin yhtiö on Patria Oyj, jonka omistavat Suomen valtio sekä norjalainen puolustuskonserni Kongsberg. Monilla yrityksillä on jo merkittävää siviilivientiä useimpiin Naton jäsenmaihin. Ne voivat käyttää kanaviaan ja referenssejään asioidessaan kansallisten asevoimien ostajien kanssa.

Yksi ala, jolla Suomella on hyvät mahdollisuudet vakiinnuttaa asemansa, on kyberturvallisuus ja tekoäly. Nokian kukoistuskauden perintö jatkuu sekä siviili- että sotilaskäyttöön tarkoitettujen viestintäratkaisujen muodossa.

Vaikka Naton pääpaino on strategisessa ja taktisessa puolustuksessa, minkä vuoksi hankinnat koskevat sotilaskäyttöön tarkoitettuja aseita ja varusteita, liittoutuman jäsenyys avaa uusia ovia. Näitä voivat olla suojavaatteet, ajoneuvot, elintarvikkeet, lääkkeet, muut lääkinnälliset laitteet, tietotekniikkapalvelut, logistiikkapalvelut ja elektroniikka, joita voidaan käyttää sotilas- ja siviilipuolustuksessa mutta myös julkisessa ja yksityisessä ei-sotilaallisessa käytössä.

Vahvemmalla läsnäololla Natossa voi olla heijastusvaikutus, sillä se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ukrainan sota osoittaa, miten tärkeää on yhdenmukaistaa ja koordinoida kalustoa kuten tykistöjärjestelmiä ja ampumatarvikkeita. Tämän vuoksi Naton sisällä on nopeutettu kaluston koordinoinnin lisäämistä. Suuret puolustusteknologiayritykset, pääasiassa amerikkalaisyritykset kuten Northrop Grumman, Lockheed Martin ja General Dynamics puhaltavat raikkaan tuulahduksen Pohjoismaihin. Koska Nato perustuu amerikkalaiseen puolustusarkkitehtuuriin esimerkiksi lentokoneiden ja tutkien osalta, Turkin kaltaisia maita on helppo houkutella amerikkalaisilla F16-koneilla siinä toivossa, että Ruotsin ja Suomen jäsenyyden vastustus hellittää.

Ulkomaiset sidosryhmät omistavat jo nyt huomattavan osan pohjoismaisesta puolustusteollisuudesta. Uusien hankintojen määrä voi varmasti kasvaa sen jälkeen, kun jäsenyys on hyväksytty.

Huippuosaamisemme kyberpuolustuksen, autoteollisuuden sekä ilmailu- ja avaruusteollisuuden aloilla voisi varmasti olla kiinnostavaa, kun taas muut perinteisemmät valmistajat voisivat jäädä suurten amerikkalaisten, ranskalaisten, brittiläisten ja italialaisten yritysten jalkoihin.

Nato-jäsenyys avaa uusia ovia molempiin suuntiin – se voi merkitä pohjoismaisille yrityksille kasvavia markkinoita, mutta se voi myös johtaa toiminnan lakkauttamisiin ja siirtämisiin. Mitä valmiimpia toimijamme ovat sinä päivänä, kun Suomen ja Ruotsin liput nostetaan salkoihin Naton päämajan edessä Brysselissä, sitä parempi lopputulos on talouksiemme kannalta.

Kjell Skoglund

toimitusjohtaja

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Tukholma

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje