Päivämäärä 24. helmikuuta nousi esiin vuosi sitten kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Samana päivänä 24.2.1597 nuijasoturit päättivät lopettaa Ruotsi-Suomen marskin Klaus Flemingin hirmuvallan talonpoikien ryöstämisestä ja alistamisesta Santavuoren ja Kapalankankaan alueella Ilmajoen ja Kurikan rajalla.
Nuijasoturien päällikkönä toimi Hannu Krankka Pohjois-Pohjanmaalta ja tarkoitus oli yllättää Flemingin joukot. Toisin kävi.
Lähes yön marssittuaan väsynyt vaikkakin suuri nuijasoturien joukko hävisi hyvin levänneille ammattisotureille. Kun lähes tuhat (1 000) nuijasoturia oli tapettu Kyröjoen rantapelloille, päätti Feliming armahtaa loput noin 500 soturia.
Historioitsijat puhuvat Armonlaaksosta tässä yhteydessä.
Nuijasota ja siihen liittyvät taistelut 1596–1597 syntyivät Ruotsi-Suomen asiainhoitajan Klaus Flemingin sotajoukkojen linnaleirien ylläpidosta talonpoikien kustannuksella. Samalla tapahtui ryöstelyä, pahoinpitelyä ja jopa raiskauksia Flemingin joukkojen taholta.
Talonpoikien mitta tuli täyteen. Ilmajokelainen ratsutilallinen varakas talonpoika Jaakko Pentinpoika Ilkka valittiin vuonna 1596 nuijasotureiden päälliköksi. Hänen johdollaan käytiin sodan suurin taistelu Nokialla 1596–1597 välisenä yönä, jossa ”Ilkkalaisia” tapettiin lähes 2 000.
Ilkka pääsi pakenemaan mutta saatiin kiinni Ilmajoella. Hänet ja viisi muuta nuijapäällikköä mestattiin Pohjanmaan voudin Aabraham Melciorinpojan johtamassa pikaoikeudenkäynnissä 27.1.1597.
Mestatut olivat: Pentti Piri Alahärmästä, Aabraham Pernu ja Yrjänä Kontsas Isostakyröstä, Maunu Vitikka Kokkolasta ja Olli Ollinpoika Lohtajan Niemelästä.
Nuijasodan taustalla oli myös Ruotsi-Suomen kuninkaan Sigismundin ja hänen setänsä Kaarle-herttuan välien selvittely, jossa Fleming otti käskyjä katolilaiselta kuninkaalta eikä evankelisluterilaiselta Kaarlelta, jonka sympatiat olivat kyllä suomalaisten puolella.
Nuijasodan oikeutusta ovat historioitsijat puoltaneet sillä, että sodan seurauksena linnaleirijärjestelmä lakkautettiin ja suomalaisten talonpoikien itsenäisyystahto alkoi vuosisatojen mittaan muuttua itsenäisyystahdoksi (prof. Kari Hokkanen sanomalehti Ilkassa 27.2.1997).
Loppupäätelmänä rohkenen sanoa, että samalla säästyttiin maaorjuudesta, johon puolalaiset joutuivat.
Kapalankankaan muistomerkillä (paljastettu 1925) kunnioitamme nuijasodan taistelijoiden muistoa.
Jorma Aro
Jaakko Ilkka seuran puheenjohtaja