Olipa kyse kiusaamisesta tai muusta häiriköinnistä työ- ja muussa elämässä, sen käsittely on edelleen onnetonta.
Esimerkkeinä tapaukset olympiakomitean Lehtimäki ja Kauhavan Lumio.
Kaikki tekevät virheitä. Kyllä. Mutta kun virheitä salataan, ei käsitellä tai kähmitään ja muka-käsitellään ”eikö me ny kumminki” -hengessä, jäävät niin tekijä kuin kohteensa vaille oikeaa kohtelua.
Selvää on uhrin ja hänen kokemukseensa samaistuvien tunne siitä, että tämä ei nyt mennyt oikein.
Kuitenkin myös kiusan ja häiriön aiheuttaja jää sekä löysään hirteen että vahingollisen löysään liekaan.
Ilman avointa ja selkeää tapauksen käsittelyä hän ei saa tietää, missä menee raja. Tai kuten narsisti saattaisi kysyä: missä menee raja juuri hänen kohdallaan.
Arto Isosaari
Isokyrö